Me istutettiin yhdessä puu

Kuten olen jo aiemmin maninnut kiire on tuntunut viime päivinä luissa ja ytimissä. Kiireen keskellä on monesti vaikea pysähtyä hetkeen. Lapsikin tulee hoidettua vähän kuin toisella kädellä. Kuluneella viikolla rauhoituin tietoisesti miettimään lapsen nopeaa kasvua ja kehittymistä. Nyt elellään sellaisia aikoja, että lähes joka päivä tulee yksi uusi sana ja muutama lisäaskel. Arkirumban keskelle halusin järjestää minulle ja tytölle pienen yhteisen merkityksellisen hetken. Istutimme pihalle tytölle oman kirsikkapuun. Tuo puu oli kesällä terassilla ruukussa, ja nyt oli korkea aika kylvää se maahan. Kuvasin istutushetken kännykän kameralla, sillä olen väliaikaisesti ilman kameran objektiivia. Pahoittelen kuvien huonoa laatua (sekä ylipitkää nurmikkoa :D).

Puulle tarkoitettu istutuskuoppa piti tietysti ensin kokeilla itse!

Nykyään lapsille on tarjolla hirveästi erilaisia virikkeitä ja harrastuksia, joiden parissa voidaan viettää lapsen kanssa "laatuaikaa". Mielestäni pikkuisen lapsen kanssa vietetty laatuajan ei tarvitse aina olla hoploppia, ulkomaanmatkoja tai muita extreme-kokemuksia.  Arkiset askareet yhdessä vanhemman kanssa ovat monesti lapsen näkökulmasta parhaita juttuja. Omasta lapsuudesta kirkkaimpana on mielessä ne hetket kun isän kanssa luisteltiin, siskojen kanssa leivottiin ja äiti hieroi jalkoja. Toki kaikki reissutkin olivat mukavia, mutta ehkä kaikista merkityksellisempiä vanhemmille. Onhan se tullut tässä oman 1-veenkin kanssa jo monesti huomattua, että hauskanpitoon ei tarvita mitään erityistä. Eläintarhassa kaikkein kivoin juttu 1-vuotiaan mielestä oli hauska kivi tai juuri samanlainen kiikku kuin omalla pihalla eksoottisien eläimien sijaan. Toki itselle on tärkeä päästä välillä tuulettumaan. Samoja kirjoja ja kiviä ei jaksa päivästä toiseen tutkia, vaikka se lapselle riittäisikin. Kaikkein parasta pikkuiselle on tietenkin mahdollisimman hyvinvoivan vanhemman hellä syli ja huomio.

Punertavien lehtien ihmettelyä.

Meidän tyttö rakastaa ulkoilua, joten "puutarhahommat" ovat mieluista puuhaa. Ja istutushetkessä parasta oli tietysti naapurin pihalle karkaaminen. Vaikka tuo pieni Latvian  matala -kirsikkapuu näyttää vähän säälittävältä, toivon että sille syntyy erityinen merkitys tytön elämässä. 1-vee ei paljon puun päälle ymmärrä, mutta siitä huolimatta katselemme jo päivittäin ulos "omaa puuta". Muutaman vuoden päästä hän jo ymmärtää enemmän, ja  toivottavasti aikuisena muistaa kirsikkapuun merkityksen.

 

Puu ja sen onnellinen omistaja.

Blogi on jäänyt kiireiden keskellä entistä vähemmälle huomiolle. Silti vastikään julkaisemani yksittäinen teksti keräsi oman "lukijaennätyksen" noin tuhannella lukijalla. Ehkä määrän vähentyessä laatu on parantunut, ken tietää ;). 

Kivoja lauantai-illan jatkoja!