torstai 31. maaliskuuta 2016

ei tullut stringiä, tuli LUNDIA

Muutama kuukausi sitten kyllästyin totaalisesti olohuoneessa ja keittiössä pyöriviin läppäreihin. Meillä on musiikkihuoneessa työpöytä, mutta siellä tulee tuskin koskaan (lukuunottamatta joitain harvoja koulutehtävätapauksia) oltua tietokoneella. Siispä päätin hankkia olohuoneen yhteyteen työpisteen. Nykyään on tarjolla paljon erilaisia siroja työpisteitä. Esimerkiksi hobby hallissa olisi ollut parikin ihan kivaa ja edullista läppärihyllykköä, mutta pohdinnan jälkeen halusin hankkia string –komponenteista rakennetun pienen työpisteen. Tuohon rahaa olisi mennyt useampia satasia (en alkanut laskeskelemaan tarkemmin) ja sovimme mieheni kanssa, että voin hankkia hyllyn, mutta jospa tällä kertaa odottelisin vähän aikaa. 

196, musta lehtikotelo ikeasta,
 säilytysrasia hemtexiltä,
 vaaleanpunaiset lasipullot ikeasta

Päätin kärsivällisesti odotella stringin hankintaa toukukuulle. Taanoisella hiihtolomaviikolla kirppikseltä löytyikin kuitenkin jotain muuta stringin tilalle, nimittäin lundia –hyllykkö. Olen ihaillut lundia –työpisteita useassa eri blogissa, mm. puolitoista kerrosta kotia -Mari on tuunannut upean työpisteen. Meillä tarve on korkealle ja kapealle työpöydälle/hyllykölle, ja tarkemmin tutkimatta ajattelin ettei lundioista sellaista löydy. Mutta kylläpä vaan löytyi ja törmäsin kyseiseen yksilöön punaisen ristin kontissa sattumalta. Korkeaan hyllyykkön voi läppärin lisäksi sijoittaa muita tavaroita (jes, hyllytilaa lisää!). Löysin torista (Helsingistä) hyllyyn vielä yhden ulkonevan levyn, joka on oikein soppeli pieneksi työtasoksi läppärille. Sisko kiikutti levyn pääsiäiseksi Tampereelle, joten kiitokset hänelle.

197, lundian alkuperäinen sävy

Hyllyn puuosat olivat alkujaan voimakkaan keltaiset männyn väriset (197) (voih kuinka kaunis olisi ollutkaan esim. vaalea koivu & valkoinen -yhdistelmä). Ensin ajattelin maalata hyllyn täysin valkoiseksi. Meillä olisikin ollut sopivasti otex –tartuntamaalia pohjalle ja päällyskerrokseen valkoista huonekalumaalia. Toisaalta lähes kaikki huonekalumme ovat valkoisia ja lattia harmaa, joten puun väri tuo lämpöä. Mielessäni pyöri kuultomaalaus, mutta tiesin sen vaativan vaativampia pohjatöitä verrattuna tartuntamaalin pohjatöihin. Meillä ei jostain syystä ole hiomakonetta (olemme lainanneet aikaisempiin projekteihin ja pitäisi ostaa, muttemme ole saaneet aikaiseksi), joten ajattelin etten jaksa lähtä hyllykköä varten sellaista lainailemaan ja teen pohjat kevyesti käsihionnalla. Projektini alkutaipaleilla satuimme olemaan kylässä kavereillamme, joilta hiomakone löytyy. Mainitsin suunnitelmistani ja he tarjosivat hiomakonetta oitis lainaan (kiitos siis sinnekin päin :). Näin sain pohjatyöt huolellisesti tehtyä (toki vanhasta ei tule ikinä uutta, muttei tarvikaan) ja päätin kunniottaa tämän meidän lundian alkuperäistä väritystä. Keltainen mänty ei ole hiottunakaan missään nimessä mieleeni, joten kuultomaalasin pinnan valkoisella lumi -sävyllä.

198

Osmo color –osottautui loistavaksi tuotteeksi kuultomaalaukseen (aika hintavaa, mutta erittäin riittoisaa). Hieman pelkäsin öljyvahan laittamista, sillä mielessä kummitteli vielä helposti valuvalla supilla maalattu sauna. Osmo color osottautuikin aivan erilaiseksi tuotteeksi, ja sitä oli helppo käsitellä.  Mäntyyn ei  yksi kerros tuotetta riittänyt, sillä keltainen puu kuulsi liikaa läpi. Sudin (vaahtomuovipensselillä) kaksi kerrosta osmoa, ja lopputuloksesta tuli vaalea, muttei täysin valkoinen.  Ja jos jossakin vaiheessa tuntuu, että haluan hyllyn kokonaan esim. valkoiseksi, voi puuvahan päälle maalata.


199

200

Lundioihin löytyy sekä avonaisia että suljettuja tikasosia (päätylevyjä). Meidän hyllykössä päädyt olivat kiinni, ja mietin ensin avonaisien tikaksien hankintaa. Suljetut reunat/päädyt osottautuivatkin käytännölliseksi ratkaisuksi loppupeleissä. Hylly löysi siis paikkansa "eteisaulasta" portaitten alta (200). Nyt hyllyn (useasti varmastikin) sekalaiset tavarat eivät näy olohuoneeseen, vaan suljettu reuna näyttää siistiltä. Paikka on ihanteellinen myös työskentelyyn; portaitten alle ei tule suoraa luonnonvaloa ja läppäriä on hyvä käyttää. Työpöydällä tyoskennellessä näkee suoraan kuitenkin olohuoneeseen ja keittiöön. Omaa rauhaa kaivatessa voi siirtyä yläkertaan työkentelemään, mutta veikkaanpa tämän paikan olevan huomattavasti mukavampi. Läppäritason alle laitoin erikseen tason koulukirjoille. Koulutehtäviä tehtäessä teoria luetaan kirjoista, ja lukemiseen onkin kätevä lukuvalo, jonka paikkaa voi vaihdella (201,202).



201

202
Työtuoliksi halusin  siron jakkaran. Päädyin ikean lempparimallistoni sinnerlig:in korkki -jakkaraan (203). Kuten kuvat kertovat, ikealta löytyi myös kaikkea kivaa hyllykköä kaunistamaan.

203

Tämä hyllykkö on ensimmäinen kirpputorilta ostettu huonekalu (retropinnasänkyä lukuunottamatta) ja olen kyllä tyytyväinen (pakko mainita, että kuvat eivät ole parhaita mahdollisia, sillä portaitten alle vaikea kuvata). Lundiat ei käytettynäkään ihan ilmaiseksi lähde, mutta jos hylly on kestänyt jo useamman kymmentä vuotta, uskon sen kestävän toisetkin samanlaiset vuodet.

Leppoisaa loppuviikkoa!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäinen kylässä

Pääsiäinen on ollut tänä viikonloppuna kylässä luonamme ja me olemme viettäneet pääsiäistä kyläilemällä kotonani etelä-Suomessa. On syöty hyvin, rentouduttu, seurusteltu ja hiljennytty. Pääsiäinen jatkuu edelleen, mutta meidän kolmikko huristelee jo kotia kohten, joten mikäs sen mukavampaa kun automatkan ratoksi kirjoitella blogia.


182, hempeäksi itse maalatut koristemunat
Vaikka pääsiäisenä ollaan pääasiassa rauhoituttu, oli sisustaminenkin hieman mielessä. Lankalauantaina ehdittiin  piipahtaa ikealla (jota Oulussa ei ole) ja sieltä tarttui taasen kaikkea pientä kivaa mukaan. Tänä sunnuntaina ajattelin kuitenkin esitellä vanhempieni eläkepäivien kodin pääsiäistunnelmaa ja tyyliä muutenkin. Äitini on aina ollut esteetikko ja romanttinen sisustaja, jolla on mielestäni silmää.


183, kiva vaaleanpunainen ikean porotyyny tuo hieman leikkisyyttä sisustukseen


184, Valkoiset ruusut ovat varma tunnelmanluoja.
 Leikkokukkia löytyy vanhemmiltani oikeastaan aina.

   
Tyylini poikkeaa äitini klassisesta tyylistä, mutta perusperiaatteet sisustuksessa ovat samat. On paljon vaaleaa, herkkää vaalenpunaista sekä erilaisia koriste-esineitä ja asetelmia löytyy myös runsaasti. Päivä päivältä alan tykästyä vanhempieni kodin levolliseen tunnelmaan entistä enemmän. Heidän asuntonsa on siis aika lailla äidin kädenjäleä (isä hoitanut käytännön työt tietysti ;). Sanotaankin että tytär alkaa muistuttaa äitiään vanhempana enemmän ja enemmän. En tiedä onko kyse siitä, vai muuten vain maun aikuistumisesta.


185, Huonekalut ovat pääasiassa valkoisia ja hieman romanttisia.
Pääsiäistunnelmaa lapsuudenkodissani on aina vaalittu mm.
 rairuohon, narsissien, erilasten tipu- ja kanakoristeiden
 sekä koristemunien kautta.
 Pentikin majakka -valaisin on tuore hankinta.

186, Hopeinen himmeli yhdistää kodin toisaalta perinteisen
 ja toisaalta modernin tyylin (pentik). 

Muistan kuinka lapsuudessa sisarusteni kanssa vastustimme kuorossa äitimme innostusta vaaleaan sisustukseen. Esimerkiksi jossakin vaiheessa hirsipinnalla oleva mökkimme maalattiin tummasta valkoiseksi. Se tuntui silloin todella pahalta eikä yhtään ”mökkimäiseltä”. Nykyään tekisin ihan saman omalle mökilleni. Toisaalta ymmärrän lapsuuden ajatuksiani myös varhaiskasvatuksen opintojen kautta. Lapsi kiintyy helposti johonkin vanhaan, ja muutos (esimerkiksi mökin seinien väri) tutusta voi tuntua turvattomalta.
 Vanhempana sisustus ja muokkailu alkoi toki itseäkin kiinnostaa ja nyt kotimme on jatkuvasti muuttuva tila. Toivotaan, että lapsellemme ei jää traumoja; asukkaat sentään pysyvät samana ;).


187, Tumma lipasto tuo kontrastia valkoisten huonekalujen rinnalle.
 (Pentikiltä, ei lienee epäselvää, mikä on äitini lempikauppa ;)


188, Hauska kello on tämän talven hankinta ulkomailta.
Huomaa ajanhenkisyys; sininen väri, pyöreä muoto ja juuttinaru!

Vanhempieni kodissa sisustetaan myös ahkerasti, mutta kuitenkin pysyvämmin kuin meillä, joten he panostavat kestävyyteen ja laadukkuuteen. Käytännöllisyys ei silti missään nimessä mene
visuaalisuuden edelle, ja esimerkiksi valkoiset nojatuolit verhotaan lastenlasten kyläillessä. Meidän perheessä ei olla ikinä palvottu merkkejä niin sisustuksessa, autoissa kuin vaatteissakaan. Kuitenkin kun kyselin tarkemmin äidiltä huonekalujen alkuperiä, osottautui, että löytyyhän sieltä "merkkituotteitakin". Alkuperää ei vaan ole missään vaiheessa korostettu. Tuote ostetaan, jos se miellyttää omaa silmää, merkkejä katsomatta tai tarkemmin ajattelematta.



189, O. Toikan lasilinnut olivat lapsuudessa "ihan järkyttäviä".
 Kelpasivat ainoastaan rauhallisiin leikkeihin.
 Nyt tuollaiselle löytyisi kyllä paikka kirjahyllyltämme ;).

Vanhempani muuttivat tähän kaupunkiasuntoonsa noin vuosi sitten. Talo on aika uusi, joten pinnoille ei tehty oikeastaan juuri mitään. Kun keittiön tasot ja välitilamateriaalit ovat "peruspintoja", ilmettä niihin saa somisteilla. Asunnossa oikeastaan kaikki ruoat, jotka voivat olla esillä, on aseteltu purkkeihin ja koreihin. Miksi piilottakaan ruoan laitossa käytettäviä raaka-aineita kaappiin (190,191).


190

191

192, Kylpyhuoneeseen eloa tuovat myöskin muoviset viherkasvit (ikealta).
Purkkeja ja purnukoita voi asetella esille esimerkiksi puiselle jakkarelle narukoriin (luhta). Jos kaikki tarve-esineet olisi piilotettu ovellisiin kaappeihin, pelkkä laattapinta näyttäisi hieman kylmältä ja tylsältä.

Vanhmpien sisustuksesta voi myös päätellä, että työpöydälle on eläkkeelläkin tarvetta. Äiti taitaa lukea ja kirjoitella erilasia artikkeleita ja esitelmiä, isä on taasen mukana politiikassa, joten kummallakin on oma "työpiste".

193, Työpiste 1 pääsiäiskoristeineen.
 Tämän pentikin jakkaran, joka yhdistää puuta ja mustaa metallia ottaisin OIKEIN mielelläni meillekin :).

194, Työpiste 2.
 "Kuppituoli" puisilla jaloilla on vasta hankittu kodin1:stä.

Leikkokukkien ohella kodista löytyy viherkasveja runsaasti eri muodoissa. Kesällä vanhempieni terassi on aivan ihana satumainen puutarha, jota he hoitavat yhdessä. Viherpeukolan piirrettä ei tyttärelle ole peritynyt. Viime kesänä meillä vieraili ensin äiti, jonka toimesta hankittiin ulos ruukkuja ja erilaisia kukkia. Seuraavalla viikolla taasen isä, joka huolehti meille katuharjan, jotta roskia voi lakaista etuterassilta pois (taloyhtiöllä sellainen jo oli, mutta piti saada oma) sekä ison tuijan oven pieleen rukkuun. Viherinnostunut on toki nostanut päätään minullakin, ja eläkkeellä sitten lienee aikaa todelliseen puutarhailuun.


195, Ulkokukat rajoittuvat maaliskuussa narsisseihin ja kanerviin.
Mukavaa pääsiäisen jatkoa!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

(lapsi)perheen säilytysratkaisuja

Erilaiset säilytysratkaisut ovat usein erilaisten perheiden, erityisesti lapsiperheiden, sisustuksen issue. Kirjoittelin blogini toisessa tekstissä diy-säilytyspussukoista, joissa voi säilyttää mm. leluja. Tätä postausta on luettu eniten. Syynä lienee lukemismäärälle blogin uunituoreus, mutta ajattelin kirjoittaa erilaisista säilytysratkaisusta lisää, sillä niissä tarvitaan joskus kekseliäisyyttä. 

176

Avonaisuus ja keveys ovat päivän sanoja säilytyksessä (olen tainnut jo useampaan kertaan toistella ;). Avonaiset hyllyt ovat kauniita, muttei kaikista käytännöllisimpiä säilytysratkaisuja varsinkaan lapsiperheissä. Pikkukädet ehtivät purkaa päivässä avonaisen hyllyn monta kertaa ja kaapinovien taakse saa kätevästi piilotettua sekalaista tavaraa. Lapsiperheestä sitä nimittäin löytyy; on lelua, pinniä, pulloa, kerholappua, villasukkaa ja peliä. Järkevää onkin sijoittaa avoimet hylly ylemmäs, ja hankkia lattian tasolle ovellisia hyllyjä. Tänä keväänä tuunaamani keittiön "avohylly" on edelleen käytössä, ja olen tykännyt siitä kovasti. Kuvassa 176 hylly tänä maaliskuisena iltana.


177

178, pikkuinen tykkää leikkiä vanhempien läheisyydessä
(tässä perheessä oleskellaan pääasiassa olohuone-keittiöaluleella)

Useissa blogeissakin vilisseet house doctorin pyykkikassit toimivat hyvin esimerkiksi lapsen leluille. Minäkin omistan yhden sellaisen, ja on aiemmin tainnut kuvissa vilahtaakin. Tämä yksilö toimii meillä alakerrassa lapsen lelukorina (177). Ostin kyseisen version sisustuskaupasta, mutta näyttääpä samantyylisiä ilmestyneen mm. prismaankin. Kassi seilaa olohuoneen ja alakerran makuuhuoneen välillä. Olen huomannut joidenkin perheiden ratkaisujen olevan  niin järkeviä, että lapset saavat levittää lelunsa ainoastaan tiettyihin paikkoihin, eikä esimerkiksi olohuone-keittiöakselille. En voisi kuitenkaan kuvitella tällaista järjestelmää meille, joten saan useamman kerran päivässä kerätä kaikki lelut piiloon jos haluan välillä hieman siistimmän ja avaramman näköistä. Lelujen säilömisessä ja leikkipaikoissa lienee niin monta oikeaa tapaa, kuin perhettäkin. 

179


Meillä ei ollut valmiina allaskaappia alakerran wc:ssä. Ensin mietimme sellaisen laittoa. Kuitenkin laitto olisi vaatinut myös altaan vaihtoa (paketteja löytyi kyllä todella edullisesti). Halusin kokeilla kyseiseen tilaan avonaisen hyllykön käyttöä. Ikealta löytyi kiva musta rautainen allashyllykkö (179), joka sointuu hyvin mustiin pyyhekoukkuihin. Hyllyn tavarat vaihtelevat. Perusvarustuksena siinä on kuitenkin kodin1:stä hankitut kangaskorit, joita meiltä löytyy mm. siivouskaapista sekä lapsen vaatekaapista. Lapsukainen ei ole vielä siinä iässä, että hyllyltä kerättäisiin tavaroita pois, ja wc muutenkin lienee paikka, johon lasta ei ilman valvontaa päästä. Vaikka tämä ratkaisu ihan kiva onkin, laittaisin tällä hetkellä kyllä ehkäpä ovellisen kaapin wc:hen, sen verran kirjavia tavarat ovat. Sen sijaan uuteen keittiöön valitsisin ehdottomasti avonaiset hyllyt ylös. Meidän yksilö on pysynyt hyvin siistinä, sillä sinne eksyvät vain  silmää miellyttävät astiat.

Lopuksi esittelen vielä pari säilytysratkaisua stailauskohteessani, sillä en ole aiemmin niitä esitellyt. Takan viereen toivottiin jotain koria lasten koulukirjoille, lehdille yms. Prismasta löytyivät tarkoitukseen hyvänmalliset kangaspussit, joihin nahkakahvat lisäävät tyylikkyyttä (180).

180


Myös keittiön tasolle toivottiin entisten kahden kiiltävän valkoisen muovilaatikon tilalle uutta ratkaisua. Kyseiseen paikkaan löytyi lautalaatikko, myöskin prismasta (181). Puinen kori pehmentää modernin mustavalkoisen keittiön ilmettä ja sopii hyvin muun sisustuksen värimaailmaan. Peitin korin aukot hirsikuvioisella pahvilla, jotteivat eriväriset tavarat ”paista” sen väleistä.

181

Me suuntaamme loppuviikosta todennäköisesti etelä-Suomeen pääsiäisen viettoon. Tarkoituksena olisi aikataulujen salliessa postailla hieman vanhempieni kodin pääsiäistunnelmasta.
 Kiireetöntä kellokeskiviikkoa!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Etupihan entrausta

Tänä sunnuntaina sisustuskuume on ollut taasen erittäin korkeissa lukemissa. Mies oli päivän lautailemassa, ja olimme tyttären kanssa kahden.  Sunnuntaina en ota stressiä koulutehtävistä, siivouksesta tms., joten aikaa jää mieluisille puuhille, kuten sisustamiselle. Aamupäivän luinkin uusia sisustuslehtiä ja selailin blogeja. Jossakin vaiheessa tuntui siltä, että koko koti täytyy tuunata uusiksi, kivoja ideoita löytyi niin runsaasti. Järkevänä tajusin, että meidän on aika tytön kanssa lähteä kyläilemään, jotten ala hankkimaan mitään turhaa. Päivä menikin sitten aikalailla kyläillessä, aamuinnostuksina ehdin hieman fiksata "etupihaamme". Pikkuvirpojia ei ehtinyt käydä kuin pari ennen lähtöämme. Onneksi saimme edes muutamat värikkäät oksat pöytäämme koristamaan (171). Palkkiosuklaista suurin osa meni siis omaan suuhun. :D


171, naistenpäivän krysanteemit ovat edelleen hyvännäköisiä

Kuten aikasemmin mainitsinkin: innostuin aamusta laittamaan edustaamme hieman kevätkuntoon. Lumen sulaessa laatoitukselta paljastui roskia ja muita likoja. Edusta ei kyllä muutenkaan mitenkään hehkunut (172). Betoniruukussa oleva tuija on tummunut talvella, ja se saakin erikoishoitoa elpyäkseen. Nyt oli myös korkea aika siirtää jouluvalot varastoon ja taisi se vauvan pulkkakin sinne mennä. 


172

Meidän rivitalomme ulkopinta on ollut "häpeäpilkkuni" talossamme. Punaisen tiilen ja petroolin laudan yhdistelmä ei miellyttänyt erityisesti silmää asuntoa katsoassamme. Päädyimme kuitenkin sisällön ratkaisemana tähän asuntoon. Ja täytyy sanoa, että olenkin alkanut pikkuhiljaa tykkäämään entistä enemmän ulkovärityksestä. Petroolinsininen on oikein ajankohtainen väri sisustuksessa. Ja sininen yhdistettynä tiilenpunaiseen on taas klassinen yhdistelmä. Jos rakentaisimme itse talon, ulkopinnasta tulisi tuskin koskaan näin rohkea. päätyisimme varmastikin johonkin varmaan (ja tylsään) väriin; harmaaseen, valkoiseen tai mustaan. 


173

Pääsiäisästä henkivä narsissi päätyi kivaksi kevätkukaksi ulos, sillä se elää pitempään raikkaassa ulkoilmassa kuin lämpimässä sisäilmassa (173). Yksi keltainen kukka piristää kivasti, mutta kesäksi hankin sitten runsaampia ja näyttävämpiä kukkia. Eli ei tuo etupiha nyt ihan täydessä loistossaan ole, mutta mielestäni keväisempi siistinä. Narsissin sipulit olisi tarkoitus istuttaa kukinnon loppuessa takapihalle ensi kevättä odottelemaan. Valkoiset callunat ovat ihastuttaneet sekä etu- että takapihallamme tänä talvena, enkä vielä niitä raskinut heitää pois.
Yksi annon kaakeli kookos-matto näytti aika säälittävältä (172), joten hankin pari lisää, ja mattojen paikkaa voi vaihdella. Käyttöön niistä jäi tällä hetkellä kaksi. 


174

175
 Keväiselle pihalle paras entraus on melkeinpä sen siivous
 ja kaunein asuste pilvettömältä taivaalta mollottava aurinko.
 Sunnuntai-illan jatkoja!

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Vuonoa Vauvalle

Olen jo useaan otteeseen hehkuttanut tikkurilan vuoden väriä vuonoa. Syvä vihreän sävy on mielestäni jotenkin ihanan mystinen ja rauhoittava luonnosta ammennettu väri. Jossakin vaiheessa pohdin alakerran makuuhuonettamme maalattavaksi kokonaan vuonolla. Lopulta päädyin kuitenkin käyttämään sävyä vauvan huoneen tehosteseinällä(165).


165

Lapsen huonen päätyseinässä oli ennen roosan sävyinen sahalaitakuvio (166). Jo ennen vauvan syntymää oli tiedossa että lapsi ei todennäköisesti tule tarvitsemaan omaa huonetta kuin vasta vuosien päästä. Kuitenkin muuttaessamme tuon huoneen päätyseinä oli kokonaan vaaleanpunainen ja en voinut vastustaa kiusausta sisustaa tämä huone vauvalle. Silloin maalasin noin puoleen seinään ulottuvan valkoisen sahalaitakuvion, jottei roosaa olisi liikaa.


166

Tykkäsin kyllä roosasta huoneesta. Käytännössä lapsen huone on toiminut meillä kuitenkin vierashuoneena, ja ajattelin että kyseiseen huoneeseen on helppo kokeilla uutta intensiivistä vihreän sävyä. Ja mielessä on myös se, että vihreä on varmempi väri myynnin kannalta. Sillä vaaleanpunainen mielletään usein tytön väriksi, ja vihreä on mielestäni neutraalimpi sävy. Tuunasin sahalaitakuviota hieman, niin että se näyttäisi metsiköltä tai kuusikolta. Käytännössä tein aiemmin keskenään samankokoisista kolmiokuvioista eriävän kokoisia ja maalasin "kuuset" sivuseinille (166,167).


167

Lopputulos on mielestäni hauska. Tumma väri ei pienennä huonetta, vaan lisää sen syvyyttä. Sisustuksellisesti vihreän kanssa on helppo yhdistää lähes kaikkia eri värejä. Esimerkiksi vihreän eri sävyt toimivat aina yhdessä (kuten luonnossakin). Tumman vuono- sävyn kanssa pääsee oikeuksiinsa myös vaaleat puuterimaiset vaaleanpunaiset ja vaalean puun sävyt. Lapsi saikin uuden lelukorin ikean vaaleasta gaddis -korista(167). 


168

Ikean valkoinen teräksinen  seinänaulakko sai myös uuden sävyn (169). Sprayasin ripustimen kullan väriseksi. Myös kulta, messinki ja kupari  toimivat mielestäni  loistavasti yhteen tumman vihreän sävyn kanssa.
Naulakko  asetettiin  sille  korkeudelle, että  siihen  voisi  lapsi tulevaisuudessa ripustaa  esimerkiksi rooli-  ja  leikkiasuja (168).


169

Kun tässä alla olevassa kuvassa (170) katsoo täysvihreää seinää (sahalaita jää kuvan ulkopuolelle), mieleeni nousee ajatus, että kyllä tuo sävy näyttäisi kivalta muualla kuin lapsen huoneessakin. Nähtäväksi jää uskaltaudunko joskus sitä enemmän käyttämään, tämä vihreys riittää nyt ainakin vähäksi aikaa. ;)


170
Riemukasta viikonloppua!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Meillä asuu muusikko

Kuten otsikko kertoo mieheni on muusikko, harrastelija sellainen. Minulla on ollut henkilökohtaisia vaikeuksia mieheni kitaroiden kanssa heti yhteenmuuttamisesta lähtien.Vaikeudet ovat koskeneet soittimien sijoittamista sisustukseen. Nuita miehen sympaattisesti huolehtimia aarteita ei saa säilyttää ikkunan edessä, kitaran kaula ei saa nojata seinään eikä niitä saa missään nimessä kaappiin piilottaa!

159, kuvan ukulele on miehelle ostamani joululahja vuonna -14.
Oikeasti lahja taisi olla enemmänkin masu-vauvalle.
Lupaan etten osta enää lapselle tavaroita miehen nimissä! :)


Ensimmäisessä asunnossa soittimet koristivat olohuoneen nurkkaa. Silloin kitaroita oli kolme: kaksi sähköistä ja yksi akustinen. Erityisesti oranssinvärinen kitara riiteli värimaailman kanssa mielestäni häiritsevästi. Kitaroiden lisäksi minulla on kyseisen väri kanssa haastava suhde; yksi teiniaikainen huoneistani oli oranssi-omenanvihreä, ja kaikki somisteet, seinät, matot, päiväpeitteet olivat sävy sävyyn. Sain tarpeekseni noista sävyistä, eikä niitä ole sen koomin minun sisustuksissa nähty. Toki kuparinen murrettu oranssi on kivannäköistä ja samon omenanvihreä on saapunut pastellinsävyissä. Mutta jotenkin ihan puhtaina eivät kyseiset värit sisustukseeni ainakaan tänä päivänä eksy.


Tähän asuntoon muuttaessa mies sai alakerran huoneesta oman ”man cave:n”, johon sijoitettiin soittimet ja pleikkari. Kitaroista kaunein (valkoinen) myytiin, ja jäljelle jäi  pari kitaraa, ukulelele sekä  tärkeä vahvistin. Kuitenkin nämä soittimet joutuivat alakerran huoneessa vähän nurkkaan asetelluksi (160). 

160
Muutimme syksyllä alakerran makuuhuoneeseen, ja soittimet saivat oman huoneen yläkerrasta (161). Tämän huoneen sisustin miehen tarpeet huomioiden. Soitinten tulee olla helposti saatavilla ja istuimella mukava soittaa. Akustisen kitaran voisin ottaa ihan olkkariinkin, mutta on parempi soittamisen kannalta, että kaikki ovat samassa huoneessa.


161

Aikanaan itselleni opiskelijakämppään hankkima ikean tobias –tuoli on oikein mukava istua ja kevyt läpinäkyvä tuoli sopii loistavasti pieneen tilaan. Ikean bekväm –porrasjakkarasta mieheni saa kätevän pikkupöydän läppärille (josta lukee nuotit).  
Innostuin tänään vielä somistamaan huonetta hieman lisää (162, 163 & 164). Kuparinen "kehikkovalaisin" on odotellut kaapissa jo aika kauan paikkaansa, joka löytyi musiikkihuoneesta. Kuparinväri sointuu mielestäni hyvin punasävyisiin kitaroihin, ja lamppu saa ainakin jonkun aikaa koristaa huonetta. (Alunpitäen entinen alakerran makuuhuoneen  ikean ranarp -valaisimen piti tulla tähän, mutta näyttävä kehikko sopi paremmin huoneeseen.) Lisäsin huoneeseen punasävyjen lisäksi hieman miehen lemppariväriä: tummansinistä. Rahille  korin paikalle tuli kaunis hemtexin vanerilaatikko, jossa voi säilyttää mm. virittimen, ylimääräisiä kieliä ja muita soittamisen apuvälineitä.


162


163



164,
Rakastan erilaisten asetelmien tekemistä.
 Palmuvehkan lisäksi työpöydälle löysi pikkuruukuissa paikkansa kaktus ja varvun oksia.

Onkin ollut ilahduttava seurata, että mieheni on soitellut aktiivisemmin nyt huoneen ollessa käytännöllinen ja soittamiselle tilaa löytyessä. Ja mikäs sen helpompi lapsenhoitokeino, kun istuttaa tytär sitteriin ja soittaa sekä laulaa hanelle. Vauvamme on ihan hullaantunut kitarannäppäilyyn. Oli hauska huomata, että muskariohjaajan kaivaessa kitaran esille, tyttö melkein repesi riemusta. Miehen kolmikymppisiä on vietelty viime viikolla. Lahjaksi hän sai rahaa uuteen kitaraan; saa nähdä millainen kaun(h)istus meille ilmestyy tulevaisuudessa!

 Mukavaa maanantai-iltaa!

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Lomaviikon löydöt

Kuten jo aikasemmin olen maininnut: me lomaillaan tytön kanssa tällä viikolla. Hiihtelyä ei tässä perheessä harrasteta ja (vaihtelevasti) kauniista säästä ollaankin nautittu kävelyillä ja muuten ulkoilemalla. Nyt on palattu kotiin, sisustusprojektit huutavat nimeäni, mutta päätin, että ainakaan vielä tänään en niitä aloita. Keskityn kassien purkamiseen,perjantaiseen siivoukseen ja kotoiluun lapsen kanssa. Lomaviikolla kävimme siskoni kanssa mm. kirppareilla, joista on tullut  jo melkeinpä uusi harrastukseni. Ennen en ole kirppistellyt, mutta nyt jotenkin tyyli on muuttunut ja ihanaa rosoa sisustukseen löytyy juurikin sieltä. Esittelenkin pienet suuret kirppis- ja muut löydöt, jotka ovat ilahduttaneet tällä lomalla.


152


153

Löysin lähikaupasta (näin tuoreena perheenäitinä harvemmin ehtii sisustus- yms. erityiskaupoille kaupungille, joten olen huomannut että myös marketeistakin voi bongata kivoja juttuja) kuvissa 152 ja 153 olevan retroteepurkin. Purkki on kaunis, ja sopii nyt tähän ympäri taloa kevyesti levitettyyn siniseen teemaan. Metallirasia voi koristaa tasoja aina (ei tarvitse kaappipiilotusta) ja saman astian voi laittaa myöskin kattaukseen. Pikkuiset roosan väriset kupit löytyivät kirppikseltä keittiön avohyllyä somistuttamaan. Korkkikantinen lasipurkki niin ikään kirpputorilta (mikä nimi :O:D):


154

Keittiön tasolle löytyi kierrätyskeskuksesta kiva marmorikuvioinen vaalea laatta (154), jolle voi sijoittaa esimerkiksi pesuaineet (näin pöytä ei kastu, kun pulloja pumppailee märillä käsillä). Irtolaattoja voi käyttää sisustukseen monella eri tavalla (esimerkiksi kynttilänalustana), vain mielikuvitus on rajana. Joissain kaupoissa myydään irtolaattoja somistustarkoitukseen, näytepalan kivasta laattakuosista voi yleensä myöskin ostaa itselle.

155

Prisamasta löytyi kiva "puolibetoninen" ruukku (155). Tämän aioin ostaa aluksi ystävälleni, mutta hän olikin jo ehtinyt ostaa, joten sainpas ruukun itselleni ;).  Alunperin tätä mustaa siroa pöytää koristi roosa ruukku limoviikunalla. Kasvi on siirtynyt kuitenkin yläkertan valohoitoon, joten tummansininen ruukku flamingon kukkineen siirtyi tähän. Jotenkin  tummansininen ei  mielestäni passannut tuohon mustaan pöytään/erottunut tarpeeksi. Tämä vaalea ruukku taasen sopii hyvin mustaa pöytää vasten.


156, Herkät harsokukat ja varvut 


157, Kirppikseltä ostamani korkillinen "öljypullo" löysi hetkeksi tiensä ruusun maljakoksi

Viimeisenä muttei vähäisempänä löytönä; kuluneella viikolla vietettiin naisteniltaa. Meillä oli kiva ilta suvun naisten kanssa. Sillä välin mies oli hankkinut kukkakimpun, jonka löysin iltamyöhällä kotoa sydänkoristeen kera. Jaottelin kauniin valkoisen (nykyään aina, jes!) sekakimpun pienempiin maljakkoihin (156, 157 & 158), jotta kukat ilahduttavat usemmassa kuin yhdessä paikassa.


158, Krysanteemi on neilikan ohella yksi kestävimmistä leikkokukista
Pikkujuttujen lisäksi kirpparilta löytyi isompiakin tuunauskohteita, 
joista postailen kunhan olen ehtinyt niiden kimppuun.
Leppoista viikonloppua!