lauantai 24. syyskuuta 2016

Me istutettiin yhdessä puu



Kuten olen jo aiemmin maninnut kiire on tuntunut viime päivinä luissa ja ytimissä. Kiireen keskellä on monesti vaikea pysähtyä hetkeen. Lapsikin tulee hoidettua vähän kuin toisella kädellä. Kuluneella viikolla rauhoituin tietoisesti miettimään lapsen nopeaa kasvua ja kehittymistä. Nyt elellään sellaisia aikoja, että lähes joka päivä tulee yksi uusi sana ja muutama lisäaskel. Arkirumban keskelle halusin järjestää minulle ja tytölle pienen yhteisen merkityksellisen hetken. Istutimme pihalle tytölle oman kirsikkapuun. Tuo puu oli kesällä terassilla ruukussa, ja nyt oli korkea aika kylvää se maahan. Kuvasin istutushetken kännykän kameralla, sillä olen väliaikaisesti ilman kameran objektiivia. Pahoittelen kuvien huonoa laatua (sekä ylipitkää nurmikkoa :D).


Puulle tarkoitettu istutuskuoppa piti tietysti ensin kokeilla itse!

Nykyään lapsille on tarjolla hirveästi erilaisia virikkeitä ja harrastuksia, joiden parissa voidaan viettää lapsen kanssa "laatuaikaa". Mielestäni pikkuisen lapsen kanssa vietetty laatuajan ei tarvitse aina olla hoploppia, ulkomaanmatkoja tai muita extreme-kokemuksia.  Arkiset askareet yhdessä vanhemman kanssa ovat monesti lapsen näkökulmasta parhaita juttuja. Omasta lapsuudesta kirkkaimpana on mielessä ne hetket kun isän kanssa luisteltiin, siskojen kanssa leivottiin ja äiti hieroi jalkoja. Toki kaikki reissutkin olivat mukavia, mutta ehkä kaikista merkityksellisempiä vanhemmille. Onhan se tullut tässä oman 1-veenkin kanssa jo monesti huomattua, että hauskanpitoon ei tarvita mitään erityistä. Eläintarhassa kaikkein kivoin juttu 1-vuotiaan mielestä oli hauska kivi tai juuri samanlainen kiikku kuin omalla pihalla eksoottisien eläimien sijaan. Toki itselle on tärkeä päästä välillä tuulettumaan. Samoja kirjoja ja kiviä ei jaksa päivästä toiseen tutkia, vaikka se lapselle riittäisikin. Kaikkein parasta pikkuiselle on tietenkin mahdollisimman hyvinvoivan vanhemman hellä syli ja huomio.


Punertavien lehtien ihmettelyä.

Meidän tyttö rakastaa ulkoilua, joten "puutarhahommat" ovat mieluista puuhaa. Ja istutushetkessä parasta oli tietysti naapurin pihalle karkaaminen. Vaikka tuo pieni Latvian  matala -kirsikkapuu näyttää vähän säälittävältä, toivon että sille syntyy erityinen merkitys tytön elämässä. 1-vee ei paljon puun päälle ymmärrä, mutta siitä huolimatta katselemme jo päivittäin ulos "omaa puuta". Muutaman vuoden päästä hän jo ymmärtää enemmän, ja  toivottavasti aikuisena muistaa kirsikkapuun merkityksen.



Puu ja sen onnellinen omistaja.

Blogi on jäänyt kiireiden keskellä entistä vähemmälle huomiolle. Silti vastikään julkaisemani yksittäinen teksti keräsi oman "lukijaennätyksen" noin tuhannella lukijalla. Ehkä määrän vähentyessä laatu on parantunut, ken tietää ;). 

Kivoja lauantai-illan jatkoja!




sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Oleskeluhuoneen uusi ilme

Meidän kotona on eilen vieraillut hyrskynmyrsky. Saimme vihdoin muutettua makuuhuoneet yläkertaan. Tyttö sai oman huoneensa käyttöön ja me mieheni kanssa nukumme ihan seinän takana. Muutoksen myötä entisestä alakerran makuuhuoneestamme tuli leikki/pelihuone. Kyseiseen huoneeseen sijoitettiin ennen olohuoneessa pyörineet tv ja lelut. Voidaan sanoa, että nyt eletään sitä järjestystä, jonka mielsin ostaessa meille toimivaksi. Muutaman mutkan kautta päädyimme siihen vihdoin - ainakin toistaiseksi. Muuttoa on siirtänyt myös kokonaisvaltainen kiireentunne. Kiirettä uhmaten päätin pyhittää eilisen siivoilulle ja järjestyleille. Sain käytettyä niihin yhteen putkeen noin seitsemän tuntia - aikamoinen tuntimäärä tähän ei-niin-isoon asuntoon!




Muutoksen myötä olohuoneeseen tuli uutta tilaa. Salvianvihreä Bestå -hyllykkö lähti  pelihuoneeseen. Olen haaveillut olohuoneeseen jo kauan sirosta keinutuolista. Meillähän sellainen perinteinen keinutuoli oli, mutta se on liian massiivinen tähän tilaan. Aluksi mietin RAR-tyylistä keinutuolia, mutta jotenkin olen hieman jo kyllästynyt niihin. Ja minua on häirinnyt testatessa puoleen selkään päättyvä selkänoja (ainakin aidossa mallissa). Mutta kauniita ne ovat!

Kuin sattumalta silmiini osui kuva Jotexin tarjouksessa olevasta Ulricehamn -keinutolista. Verkkomainen keinutuoli on kevyt ja ilmava. Eli näin nappivalinta meidän olohuoneeseen. Mietin keinutuolin väriä mustasta valkoiseen sekä messinkiin. Keinutuoleja oli tarjolla vain krominvärisenä ja mustana. Päätin tilata kromisen ja maalata sen kokeilemalla miellyttävän sävyiseksi. Tuoli oli kromisena aivan liian moderni ja futuristinen. Mietintöjen jälkeen siitä tuli musta. Ennen maalausta hioin verkkotuolin pinnan kevyesti karheaksi. Sen jälkeen maalasin sen pariin kertaan pohjamaalispraylla. Myös päälle laitoin pari kerrosta kestävää puolikiiltävää mustaa maalia. Lopputulos on miellyttävä ja toivottavasti kestävä. Keinutuolin ilmettä pehmentämään tilasin siihen Jotexilta samettisen Sammie -tynyyn. Mustalla keinutuolilla toimii myös valkoinen talja, joita meiltä löytyy neljäkin kappaletta. Vaikka tälläisen "keinuvan tuolin" kiikkuvuusmukavuus ei yllä perinteisen tasolle, on tämä tuoli oikeasti yllättävän hyvä istua. Keinussa on jo otettu tytön kanssa jo monet "kiikkaa kaakkaa" -vauhdit.





Keinutuolin lisäksi olohuoneemme sai uusia tauluja. Olen aina ollut huono ripustamaan tauluja seinille (vaikka sainkin keväällä aikaiseksi taulukollaasin, joka on vielä "hengissä", joskin muotoa siistitty). Joten päätin sijoittaa taulut pianon päälle vain nojailemaan seinään. Kultaisiin isoon kehyksiin valikoitui Clahs Ohlsonilta sulkataulu sekä mustat paperikehykset. Pienimmissä kehyksissä oleva herbs- juliste on ollut minulla jo aiemmin. Lisäksi vaihdoin pianon päälle entisen yöpöydän lampun.





Pienet muutokset eivät jääneet tähän, vaan keittiönpöytä sai uuden valaisimen (voisinko sanoa jälleen?). Kynttiläkruunu oli kaunis, mutta jotenkin en tottunut siihen. Joten tuo 4 €:n kirpparilöyty sai mennä menojaan. Keittiön pöydän päälle asensin entisen makuuhuoneen sinisen kupuvalaisimen. Suurin sini-innostukseni on mennyt ohi (tykkään kyllä vielä väristä), joten lamppu sai vaaleanruskeasta uuden värin. Olen alkanut tykkäämään entistä enemmän beigestä - tuosta takavuosien suosikkiväristä, joka oli vähän aikaan pannassa. Beige on kiva lämpöä tuova "perussävy" mustan, valkoisen ja harmaan rinnalle. Valaisin sointuu muuten kivasti yhteen taustalla olevan Ikean vaaleanruskean Tjena-laatikon kanssa.

Edit// Taustalla näkyvää yläkaappia ei ole tarkoituksella tuunattu avohyllyköksi. Kaapista yksinkertaisesti tippui ovi paikoiltaan saranoineen. Asia etenee vakuutusyhtiössä, ja pian pitäisi olla uuden oven (oikeastaan ovien, sillä viereisetkin vahingoittuivat) paikoillaan.







Että tällaisia muutoksia tällä kertaa. Esittelen myöhemmin uudet makkarit ja pelihuoneen. Ehkä aika pieniä fiksauksia, mutta koti tuntuu nyt lähes uudelta. Ja tunnelma oleskeluhuoneessa on ihanan seesteinen. Kuten kuvista huomaa, lähes kaikki tehostevärit ovat häipyneet tästä tilasta, jotenkin kaipaan nyt kohtuullisen neutraalia fiilistä. Toki tiloissa on vielä vähän vaaleanpunaista, joka todennäköisesti hiipuu talven tullen.

Tsemppiä ja jaksamista uuteen viikkoon!


tiistai 13. syyskuuta 2016

Koru kuin karkki

Olen aina halunnut kokeilla jonkunmoista korutehtailua. Vaikka tykkään tuunailla kotia kaiken muun ohella, en ole mielestäni mikään käsityöihminen, ja ehkä siksi korut olen hankkinut pääosin kaupasta. Pidän kovasti suurpiirteisestä tekemisestä, eikä minusta ole ihan-ihan pikkutarkaksi näpertäjäksi. Silti kiinnostusta korujen tekemiseen löytyy, ja kokeilinpa viime viikolla fimo -massasta niiden valmistamista. Massoja on mielestäni kohtuu helppo työstää, eikä hermot mene (ainakaan valttämättä ;). Olen aiemmin tehtaillut jotain koruja das -massasta. Mutta kun siskoni esitteli fimo -massan, jolla saa kohtuullisen tarkkaa jälkeä, päätin kokeilla. Ja lopputulos kyllä ihan tyydyttää.


Eipä ollut muuten maailman helpointa saada 1 -vuotias ja koru näkyvästi samaan kuvaan!

Uunissa paistetttavaa fimo -askartelumassaa muotoillessa on oikeastaan vain taivas rajana. Esimerkiksi pinterest pullistelee erilaisia fimo-ideoita. Päädyin "kokeilemaan" donitsin, salmiakin, timantin sekä vaahtokarkin muotoisten korujen tekemistä. En ehtinyt kiireessä ottaa valitettavasti  eri vaiheista kuvia, mutta selitän ne lyhyesti. Netistä löytyy onneksi tarkeampiakin ohjeita (joita olen linkittänyt tekstin myöhempään vaiheiseen).

Korun tekemiseen fimo-massasta tarvitset:


- Erivärisiä Fimo -massoja (saa muun muassa Kärkkäisen askarteluosastolta)

- Vahanauhaa ketjuksi (tai vaihtoehtoisesti esim. nahkanauhaa)

- "Korupiikkejä" (ripustimia, joilla riipuksen saa narusta roikkumaan)

- Pikaliimaa 

- Satunnaisia "työkaluja", esimerkiksi: veitsen, sakset, virkkuukoukun, pienet pihdit

- Halutessasi jotain kiilloketta/kovettajaa, esimerkiksi Fimo liquid -geeliä (saa Kärkkäiseltä) sekä geelin levitykseen pienen siveltimen. Toimii myös ilman kiilloketta, itse laitoin kuitenkin paremman kestävyyden toivossa.

- Halutessasi jonkunlaisen korulukon. Tällaisen tarvitsee, jos ketju on lyhyt, eikä mahdu pään kautta kaulaan. Itse tein nauhasta tarpeeksi pitkän, niin ettei lukkoa tarvittu.


Sanalliset ohjeet

Donitsi:



Vaihe 1. "Vaivaa" fimo aina ennen käyttöä pehmeäksi, jotta se ei halkeile uunissa. Pyörittele haluamasi värisestä fimosta (esimerkiksi vaaleanruskeasta) pallo, josta tulee donnarin pohja. Painele palloa pöytää vasten, niin että siitä tulee lieriö.  Seuraavaksi pyörittele fimosta (esimerkiksi ruskeasta) pienempi pallo, joka tulee kuorrutukseksi. Painele pienempi pallo pöytää vasten ohueksi lätyksi (pinta-ala noin sama kuin "pohjalätyllä"). Kuorrutteen reunat voivat olla epätasaiset. Sitten taputtele kuorrute pohjan päälle ja taita reunat sen ympärille. Tee nyt donitsiin reikä keskelle, esimerkiksi virkkuukoukulla. Lopuksi ota pieni määrä fimoa (esimerkiksi vaalenapunaista) ja pyörittele se ohueksi pitkäksi nauhaksi. Asettele nauha donnarin päälle ikään kuin koristekuorruutteeksi. Tarkempi ohje donitsin mutoiluun löytyy esimerkiksi täältä.

Salmiakki:




Vaihe 1. "Vaivaa" fimo aina ennen käyttöä pehmeäksi, jotta se ei halkeile uunissa. Tee (mustasta) massasta paksu pallo, ja painele se soikeaksi lieriöksi. Leikkaa lieriö veitsellä esimerkiksi kuution muotoiseksi. Tee päälle veitsellä ristikkäisiä vetoja, jotta pintaan muodostuu ikäänkuin salmiakin kuvio.


 Timantti:



Vaihe 1.  "Vaivaa" fimo aina ennen käyttöä pehmeäksi, jotta se ei halkeile uunissa. Pyörittele massasta (esimerkiksi harmaasta) pallo. Lähde muotilemaan pallosta veitsellä kuutioimaista timanttia. Timantin tekeminen vaatii hieman enemmän tarkkuutta. Timantin reunoja voi myös "vuolla" vielä terävällä veitsellä heti uunista poisottamisen jälkeen, jolloin pinnasta tulee hieman roisoinen.



Vaahtokarkki:


kännykkäkuva

Vaihe 1. "Vaivaa" fimo aina ennen käyttöä pehmeäksi, jotta se ei halkeile uunissa. Pyöritä eri väreista (esimerkiksi vihreä, valkoinen, vaalenapunainen) kolme samankokoista palloa. Pyörittele sitten palloista pöytää vasten kolme "pötkylää". Laita pötkylät yhteen ja pyöritä kummastakin päästä yhtäaikaa eri suuntaan spiraalin muotoisesti. Leikkaa päät taisaiseksi veitsellä. Tarkempi ohje vaahtikseen  löytyy esimerkiksi täältä.

----------


Vaihe 2. Tee muotoiltuun ripustimeen "kolo" korupiikille. Kolon kovertamiseen voi käyttää esimerkiksi hammastikkua. Kokeile, että korupiikin sisääntuleva osa (esimerkiksi Kärkkäisen versiossa on pallo), mahtuu reikään. Korupiikin pallomainen osa liimataan fimoon pikaliimalla uunin jälkeen. Pikaliimalla täyttyvä kolo saa olla mielummin liian iso. Jos paistetuan fimon koloa alkaa suurentamaan, se murenee helposti. Jos kolo on kuitenkin liian pieni (esim turvonnut umpeen uunissa), voi sitä varovasti "vuolla" terävällä veitsellä. [Jos käytät suoraa lankamaista korupiikkiä, voi sen työntää fimon sisälle ennen uuniin laittoa, ja taittaa pään pihdillä uunin jälkeen! Tarkeampia ohjeita esimerkiksi tässä donnarilinkissä]. Liimattavaa korupiikkiä ei siis laiteta uuniin.

Vaihe 3. Asettele fimo leivinpaperille. Ja paista sitä 110 asteisessa uunissa noin 30 min. (Uunikohtaista!).

Vaihe 4. Kun olet ottanut fimoriipukset uunista ja ne ovat jäähtyneet, liimaa korupiikki sille kaiverrettuun koloon  pikaliimalla. 

[Vaihe 5. Sivele halutessasi fimo liquid -geelillä yhdeltä puolelta kerrallaan ja paista uunissa 30 min. Jos haluat kiillottaa myös toisen puolen, tee se erikseen. Odota kiillokkeen jäähtymistä. Kiilloke tekee pinnasta kiiltävän ja kestävämmän.]

Vaihe 6. Leikkaa narusta kaulaan sopivan mittainen pätkä. Ellet laita erikseen korulukkoa (minulla ei ole näissä), on ketjun oltava sen mittainen, että  koru mahtuu pään kautta kaulaan. Jos korupiikin päätä pitää taittaa, jotta nauha pysyy, käytä pihtejä. Asettele nauha korupiikin koukkuun ja tee tukeva solmu nauhaan.


Ohjeet kuulostavat monimutkaisilta, mutta korujen tekeminen on oikeasti aika helppoa (toivottavasti sepostuksistani saa jotakin selvää). Onneksi netistä löytyy noita kuvallisiakin ohjeita. Fimo -koruista saa esimerkiksi persoonallisia lahjoja. Koruriipuksien lisäksi fimosta voi tehdä mm. korvakoruja, avainnauhoja, avaimenperiä sekä miniatyyreja leikkikotiin. Ja kuten kuvista huomaa, näitä koruja voivat myös miespuoliset henkilöt käyttää tyylikkäästi! [Lähtökohtaisestihan miehet voivat käyttää kaikkia koruja, mutta ainakaan omalle prinssille en kaulaan esimerkiksi helmiä saa ;)].

Korullista kauneutta kaikkien viikkoon!

perjantai 9. syyskuuta 2016

No make up - Freedom?

Olen viime aikoina pohtinut tavallista enemmän ehostamista ja laittautumista. Pohtiminen ei ole yltänyt käytäntöön, vaan alkusysksy on menty aika naturellina lenkkarityylillä (sen kunniaksi blogi täynnä saunanraikkaita kuvia :D). Vaikka perheessäni ja kaveripiirissä ei ole erityisesti meikattu (muitakin poikkeuksia kuin minä löytyy kylläkin!), olen itse ehostanut kevyesti ala-asteesta lähtien. Veikkaan, että kiinnostus hommaan on lähtenyt omasta luonteesta. Kaikenlainen estetiikka (sisustamisen ohella) on aina kiinnostunut. Meikkaamista voidaankin pitää mielestäni yhtenä taiteen lajina!






Laittautumiselle voi olla hyvin erilaisia intressejä, eikä niistä mikään ole oikein tai väärin. Itselle on kuitenkin tärkeää, että ulkonäkö ei ole itseisarvo missään tapauksessa. Tykkään tuunata jonkun verran itseäni, mutta en halua viestittää laittautumisella mitään erityistä, vaan tuntea oloni freesiksi ja hyväksi. Nuorempana kun laittauduin ja "pukeuduin" ahkerasti, tuntui että arvostelijoita tyylilleni löytyi ja ihmiset ajattelivat minun viestittävän jotain erityistä. Erilaisista turhista kommenteista löytyisi liikaa esimerkkejä, joten jätetään ne toissijaiseksi. Nykyään en oikeastaan erityisesti laittaudu, mutta ihan sama ihminen samanlainen arvoineen ja päämäärineen täällä sisällä edelleen asustaa.





Vaikka ulkonäkö ei ole ollut ikinä itseisarvo, niin nuoruusvuosina se ja laittautuminen oli tuhat kertaa tärkeämpää. Katastrofihan se oli, jos joku tuttu sattui tulemaan vastaan ilman että oli ehostanut. Ihmettelin ja  arvostin ihmisiä, jotka pystyivät näyttäytymään tilanteessa kuin tilanteessa täysin naturellina. Ajattelin silloin, että ovatpa he vapaita. Nykyään olen oivaltanut, että vapaus on kuitenkin jotain muuta kun ulkokuorta.

Näitä täysin meikittömiä kuvia en olisi voinut jakaa ikinä vaikka viisi vuotta sitten (eli ei kovin pitkä aika noihin vuosiin!). Nuoruuden reaktioni kielivät omasta epävarmuudesta. [Yleisesti meikkaaminen ei viestitä epävarmuudesta, on ihan normaalia tykätä kaunistautua ja huolehtia itsestään.] Rikkovaa on, että usein juuri herkässä kehitysvaiheessa olevan nuoren laittautumista kommentoidaan ja arvioidaan.  Jos joku sanoi esimerkiksi, että on turhaa meikata itselle hirveä kuori, se aiheutti ei-niin-postiivisia viboja. Olenko minä oikeasti niin säälittävä etten pysty näyttäytymään naturellina? Sen verran psykologiaa lukeneena tiedän, että hyväksi tarkoitetut kommentit kertovat usein kysyjän omasta huonosta itsetunnosta. No onhan sitä itsekin tullut jaettua varmasti monia turhia kommentteja :D. Paradoksaalista muuten, että juuri tuossa iässä moni (myös itse olin) on kauneimillaan, eikä filtteröintiä olisi tämänpäivän näkökulmasta tarvittu. Se todistaa, että kauneus lähtee pään sisältä ja omasta olosta. Nykyään pynttäytymistä "varmasti" tarvittaisiin enemmän, muttei jaksa hirveästi kiinnostaa. ;)


Noin 5 vuotta sitten.
 Tuhat kertaa kauneusihanteiden mukaisempi kuin nykyään,
 mutta luonnollisuus ja tyytyväisyys kaukana!

Olen pohtinut tuota laittautumista ja ulkonäkökeskeistä yhteiskuntaa oman tyttären syntymän myötä paljon. Vaikka toivoin tyttövauvaa kuin kuuta nousevaa, jotenkin tytön kasvatus pelotti hieman. Miten saisimme kasvatettua mahdollisimman tasapainoisen ja itseensä tyytyväisen pikkuprinsessan? Ulkonäkö ja siihen suhtautuminen on yksi osa naisen (tottakai myös miehen) identiteettiä.  Nykyään kun kaivan meikkipussin esille, tyttö ottaa sieltä puuterihuiskan ja taputtelee sillä kasvojansa. Olen jo harjoitellut repliikit sitä hetkeä varten, kun tyttö kysyy saako lainata jotain aarrearkustani. Sinä olet niin kaunis, ette tarvitse mitään filttereitä. Toisaalta jos haluat saat kokeilla.

Maskeeraamiseen suhtautumista tärkeämpänä pidän aitoa suhtautumista toiseen ihmiseen. Minulle on siinä harjoittelemista, etten tyttären kuullen arvostele omaa ulkonäköäni. Tärkeänä tavoitteena on myös, ettei meidän perheessä puhuttaisi arvioivasti vieraista (eikä tutuistakaan) ihmisiä tyyliin "onpa laiha", "erikoisen näköinen" jne. Miehelle prospsit siitä, ettei hän ole ikinä kiinnittänyt erityisesti huomiota ihmisten ulkonäköön. Seurustelun alkuaikoina minä saatoin kiinnittää ja arvioida (mikä kieli vaan omasta epävarmuudesta). Nykyään maailmankatsomukseni on jotekin erilainen, joten eipä tule arvioitua ihmisiä ulkonäöän perusteella. Enkä jaksa enää nipottaa omastakaan ulkonäöstä (ainakaan useimmiten). Suurien silmien ja vähäisien kilojen sijaan tärkeintä on käytös muita kohtaan, ystävällisyys ja hyvä sydän. Voi kuinpa osaisin opettaa tyttärelleni nämä. <3





Ja palatakseni otsikkoon;  I think true freedom is not about make up or about life without make up. Täydellinen vapaus löytyy ihmisen henkiseltä puolelta, eikä sillä ole mielestäni tekemistä sen kanssa, meikkaako ihminen vai ei. Sitä tavoitellen!

PS. Kyllä ne julkkiksetkin osaavat: Alicia Keys, Nicole Richie

maanantai 5. syyskuuta 2016

pihakukat siirtyivät Sisälle

Innostukseni vihersisustamiseen ei ota laantuakseen. Kuten kesän alussa kerroinkin, terassimme sai ainoastaan vihreän sävyisiä kesäkukkia. Vaikka tällä hetkellä aurinko paistaa ilmat ovat kylmenneet, ja uskon ulkokasvien nuupahtavan piakkoin. Haluan nauttia "ulkokukista" kesäkautta pidempään, joten siirsin osan niistä sisälle. En itse asiassa tiedä, että menestyvätkö nuo talven yli sisällä. Kasveja voi ainakin talvettaa sisällä, kun leikkaa kukinnon pois. Jään innolla seuraamaan mitä taphatuu "kukkiville" kesäkasveille sisällä.




Kylpyhuone ja wc-tilamme ovat vaaleat ja hieman kalseat. Viherkasvit piristävät kovasti tilojen ilmettä. Saniteettitilat ovatkin oiva testipaikka terassikukille talveksi. Siirsin ulkoa sisälle myös bauhausin naruamppelit. Jos kukat nuupahtavat, ostan uudet viherkasvit amppeleihin, niin kovasti niistä tykkään.

Alakerran kylpyhuoneessa ei ole ikkunaa, joten sinne ei tule luonnonvaloa. Tästä syystä valitsin alakertaan varjomuratin, joka elää hyvin varjoisissakin olosuhteissa. Hyvin on ainakin pari viikkoa kestänyt! Tänä kesänä kokeilin myös ensimmäistä kertaa sisäviherkasvien tuulettamista terassilla. Voin kertoa, että ainakin palmuvehkan kohdalla onnistui hyvin. Taiton vehkasta yhden oksan maljakkoon pyykkikoneen päällystä piristämään.





Yläkerran wc:hen tulee luonnonvaloa, joten sinne valitsin hopealehtiä kahteen eri ruukkuun. Hopealehti korostuu mielestäni hyvin mustassa ruukussa. Kyseinen kasvi tarvitsee valon lisäksi myös selvästi enemmän kastelua murattiin verrattuna. Saa nähdä kuinka kauan elelee yläkerran wc:ssä :). Täytyy muuten ihmetellä tähän väliin sitä, että kuinka kovasti tykkäänkin amppeleista. Amppeli-ihastus on aika tuore juttu nimittäin. Vielä pari vuotta sitten ne näyttivät hyvin "mummomaisilta".Vihreän lisäksi yläkerran toiletti on saanut uuden maton, jonka löysin kodin1:n loppuunmyynnistä.






Amppelissa roikkuva iso hopealehtiruukku sai kaverikseen pienen hopealehden altaan reunalle sinkkiruukkuun. Hopeaiset kasvit sointuvat hyvin toisiinsa pienessä tilassa. Kokeilin ensin eri vihreän sävyjä yläkerran wc:n kasveihin, mutta ainakaan voimakkaan vihreä muratti ei mielestäni sopinut hopealehden pariksi.  




Mukavaa viikkoa jokaiselle, nautitaan ehkä syksyn viimeisistä auringon säteistä!