Valloittava vaneri

Vaneri sisustusmateriaalina on jo kauan ollut tykkäyslistallani. Jotenkin tuo hyvin skandinaavinen, hieman keskeneräisen oloinen ja kevyt puuviilutuote miellyttää kovasti silmääni. Vaneria löytyy tällä hetkellä kodistamme suurina määrinä ainoastaan ruokapöydästä (kuva 42). 

42

Tänä talvena päätin tehdä meille uuden ruokapöydän itse. Sitä suunnitellessa tutkiskelin hieman eri materiaalivahtoehtoja. Esillä olivat mm. liimapuu, täyspuu sekä vaneri ja päädyin viimeisimpään. Sopivan ”ohut” ja kevyt sekavaneri sopii hyvin muutenkin siroutta suosivaan sisustukseemme. Vanerista mietitytti sen taipuisuus ja kestävyys, mutta pöytämme on sen verran pieni, että uskon sen säilyvän jämäkkänä. Jaloiksi valitsin ikean teräksiset valkoiseksi maalatut lerberg -pukkijalat. Hyvin on pöytä ainakin muutaman kuukauden toiminut. :) Tuoleina meillä on ikean nordmyra -tuolien lisäksi anoppilasta perityt appivanhempien häälahjaksi aikanaan saamat pinnatuolit.

43

Edellinen pyöreä pöytä (kuva 43) oli mukavan muotoinen, mutta krominen jalka ei miellyttänyt silmää. (Ja olen lukenut: kromia povataan takaisin tulevaksi!) Meidän keittiöön käytännöllisempi ratkaisu on suorakulmion mallinen pöytä. 

44, lettuja iltapalaksi, pikkuiselle omat herkut :)

Pöytä oli todella helppo tehdä. Leikkautin bauhausissa vanerin mittoihin sopivaksi. Pöydän pintapuolen maalasin ensin tartuntamaalilla ja muutaman kerran päälle kovalla & ohuella maalilla. Levyn reunoissa oli maalauksen aikana maalarinteipit, jotta puunväriä jäi kivasti näkymään. 

Ainoana miinuksena pöydässä on pinnan puhdistamisen vaikeus. Otimme pöydän heti kuivaessa käyttöön (maalin olisi hyvä kovettua useampi päivä) ja se ehti imaista kahvikupin pohjasta väriä. Nyt olen tottunut käyttämään kupin kanssa asettia, sillä minulla loiskuu aina reunojen yli :D Alussa vedin pöydän telalla, ja pinnasta tuli tasaisen karhea (kivannäköinen), ja se tartutti kaiken itseensä. Tein sitten loppusilauksen pensselillä ja lämmitetyllä maalilla: pöydän pinta on hieman epätasainen ja kiiltävä, mutta se ei ime nyt niin paljon likoja. Entinen laminaattipinta oli hepompi puhdistaa, mutta kuten vanha sananlaskukin sanoo: kauneuden eteen tulee kärsiä. Eikä minua henkilökohtaisesti elämänjäljet haittaa! Pinta on helppo tarvittaessa myös maalata uudelleen.

44

Kuvista voi bongata myöskin viherkasvi –innostukseni. Entinen ”minulla ei elä muut kuin leikkokukat” –asenteeni on häipynyt. Tällä hetkellä kodistamme löytyy kaktusta, anopinkieltä, orkideaa (kukat saattavat ruskehtua, mutta muutoin kasvi vihertää ;), sypressiä ja palmua. Ainakin toistaiseksi nuo vielä hengittävät!

45

Olenkin jo aiemmin maininnut haaveilevani matalasta lipastosta portaiden alle. Materiaalina toimisi hyvin tuo ylistämäni vaneri. Veljeni on tehnyt heille tosi kivan kuvassa 45 olevan kaapiston (kännykkäkuva). Toteutus oli kuulemma helppo, eivätkä materiaalitkaan maltaita maksaneet. Tuossahan olisi miehelle puuhaa, jospa vaikka äitienpäivälahjaideaksi heittäis... :) Hätävaraideana olen miettinyt valkoisen avohyllykön hankkimista, johon laittaisin Hemtexin vanerilaatikkoja, joita minulla jo yksi yläkerran vessassa on (kuva 46).

46

Tulevaisuus näyttää millaisen hyllykön hankin, mutta vaneri on yksi ehdoton materiaalisuosikki. Veikeää viikonloppua!