Keittiö keveäksi (köyhäillen)!

Eka postaus helmikuulle, jee! Helmikuuhun  kuuluu ihania kausiherkkuja, mm laskiaispullia (myönnän mutustelleemme jo tammikuussa) ja Runebergin torttuja. Kausimakeiden kunniaksi päätin kirjoittaa meidän kodin sydämestä eli keittöstä. Keittiömme on juuri kokenut pienen muodonmuutoksen, ja nyt siellä on entistä kivempi leipoa vaikka noita helmikuun herkkuja.

52

Olipa kerran kotiäidillä kokonainen kotipäivä. Siis todellakin koko piiitkä päivä kotona oleskelua (harvinaista) lukuun ottamatta paria pientä ulkoilureissua. Kotiäidin mieskin tuli kotiin vasta iltamyöhään, tämäkin harvinaista, sillä tavallisesti tämä mies tekee 8 tunnin päiviä ja on aikasessa kotona. Kotiäiti ei kyllä kestäisi (ainakaan myönnä kestävänsä) pitkiä päiviä painivaa miestä, eikä mieskään halua olla liikaa erossa perheestään. On tärkeää että  päivällä voimme oleilla koko perheenä ja harrastaa eri kokoonpanoilla.

Kyseisenä kotipäivänä pienessä päässäni suttasi kosolti erilaisia sisutusideoita. Yksi niistä pulpahti, kun katsoin meidän "peruskivaa", mutta vähän tylsää keittiötä. Meidän avokeittiön kaapistot ovat sijoittuneina ällän mallisesti, niin että pitempi jana on tooosi pitkä ja tuon l:n i:stä erottava sakara taas minilyhyt. Tällä lyhyellä sarakkeella sijaitsee yksi kaksiovinen yläkaappi, alakaappi sekä jääkaappipakastin -kompleksi. Kuva 53 kuvaa tätä tilaa. Ihan perussiisti, mutta tylsä. 

53

Yläkaapittomuus, keveys ja avohyllyt ovat olleet mieluisina keittiötrendeinä jo aika pitkään. Kun vuosi sitten remontoimme asuntoa, emme vaihtaneet pari vuotta vanhoja kokovalkoisia kaapistoja. En saanut niin mieleisiä ja keveitä kaappeja, kuten unelmissani haluaisin. Keittiöstä tulikin ihan kiva ja meille kelpaava kun vaihdoimme kromin väriset puolipyöreät kahvat selkeälinjaisiin valkoisiin, tumman tason valkoiseksi ja välitilan vaalea laatta sai kolibri sand:in rouhean betonimaisen pinnoitteen. 

Tällaisena päivänä kun mies ei ole kotona uskallan tarttua ihan kunnolla porakoneeseen, ja päätin tuunata jääkaappikompleksin viereisestä hyllystä avonaisen mitään uutta hankkimatta ja penniäkään käyttämättä. Käytännössä irroitin ovet saranoineen, vaihdoin hyllylevyjen paikkoja, maalasin teräksiset hyllynkannattimet valkoiseksi (jotteivat niin näkyisi) ja kiinnitin entisten saranaruuvien paikoille (jäi rumat kolot) pikkukoukkuja, joihin voi ripustaa esim. lapsen syöttölapun. Aluksi myös kokeilin kääntää hyllylevyt toisinpäin, jotta lastulevypinta jäisi näkyviin ja loisi kontrastia täysvalkoiseen hyllyyn (kuva 54). Kuitenkaan tämä kokeilu ei toiminut, sillä alin ja ylin hylly ovat kiinteitä valkoisia, joten kokonaan valkoiset sivut passasivat paremmin.

54

En ollut ajatellut uudistaa keittiön kaapistoja laisinkaan ennen kuin tänä tiettynä kotipäivänä. Virallisia avohyllyjä en halua vaihtaa, ja sainkin kätevästi tuon kotikutoisen avohyllykön vain kaapinovet irroittamalla. Ovet säilytetäänkin mahdollisesti joskus tulevaisuudessa tapahtuvaa myyntiä varten, sillä avohylly ei jokaisen silmää miellytä. Meillä on taannoisen keittiönkaappien  sisällön päivittäisen takia onneksi vain kohtuullisen harmonisen sävyisiä astioita, jotka sopivat hyvin avohyllylle.Tänään tuunasin vielä lisämausteeksi hyllylle pienen valaisimen (kuvat 55 ja 56). Aataminaikainen valkoinen muovilamppu sai kolibri sand:in avulla betonimaisen pinnoitteen. Rouhea pinnoite luo valaisimeen teollista tyyliä, kyllä tykkään:)

55

56

Nyt on mukava kokkailla ja kyllä sitä miestä nauratti illalla kotiintullessa; kuulemma ei ikinä tiedä millainen koti odottaa (vaimon koti)päivän päätteeksi. Ja mainitakkoon tässä, että kyllähän täällä kävi tuona muka niin pitkänä kotipäivänä sisko siskonpoikien kanssa xboxia pelailemassa, kiitos käynnistä. (Tuon vierailun jälkeen aloin pohtia "pelihuoneemme" ilmanvaihtoa :D)

Kivoja kokkailuja keskiviikkoon!