"Vauva" 1 vuotta

441, "Isossa lahjapaketissa oli paljon ihmettelemistä"

Meidän vauva siirtyi tänään viralliseen taaperoikään, kun yksi vuosi tuli täyteen. Ihan kauhistuttaa kuinka nopeaa aika on mennyt! Olen useaan otteeseen katsellut tytön  viime kesäisiä kuvia ja haaveillut josko hän olisi vielä parikiloinen nyytti. Oikeasti olen juuri nyt oikein tyytyväinen lapsemme ikään ja elämäntilaanteeseemme. Synttäreitä juhlimme keskiviikkona. Annoimme kuitenkin isän kanssa lahjan jo tänään virallisena syntymäpäivänä.

442

443

Äiti valitsi kiikkufriikille ihanan keinulampaan (tällaisen olen tiennyt aina haluavani). Keinu on kiva aktiviteetti lapselle sekä samalla kaunis sisustuselementti. Hieman ujosti tuo tyttö tuossa keinutteli, mutta keinuminen treenaantuu varmasti.

444

Lapsen korttiin kirjoitin yhden lempilaulumme sanat:

Tiitiäinen, metsäläinen,
pikku menninkäinen.
Posket tehty puolukoista,
hiukset heinän tupsukoista,
silminä siniset tähdet.

445, Kaikkein kivoin osio lahjasta taisi olla majaksi kelpaava pahvilaatikko.

Mukavaa kesämaanantaita!

Kesäjuhlat

424, Pikkuinen "linssilude" huomaa kameran joka paikassa. Ja aina löytyy hymy :).

Keskikesän juhlaa alias juhannusta vietetään tänään. Meillä on suuntana mökki, mutta ajattelin ennen mökkeilyä kirjoittaa hieman vanhempieni alkukesäisistä syntymäpäivistä. He täyttivät pyöreitä vuosia ja avioliittovuosiakin tuli 45, kunnioitettava saavutus! Vanhemmalla iällä oman maun tietää, ja juhlista voi tehdä juuri omannäköiset. Näiden juhlien somistus oli romanttista ja herkkää.  Ruokina nautittiin meille lapsille kotoa tuttuja perusruokia. Aina ei tarvitse olla trendikkäitä erikoisruokia, useaan kertaan testatut perusherkut toimivat satavarmasti. Minä olin "valokuvaajana" juhlissa, ja pahoittelen räpsyjen hieman huonoa laatua. Siinä kiireessä ei ehtinyt olemaan erityisen tarkka.

425

426

Juhalapaikkana oli Pyysalon toimintakeskus Kangasalla (lähellä Tamperetta). Modernissa ja toimivassa paikassa yöpyi reilu 50 ihmistä viikonlopun yli. Juhlissa vieraita oli arviolta yhteensä noin 130. Pihapiiri oli upea golfkenttineen, savusaunoineen ja järvimaisemineen. Meidän perheen tapana on ollut käyttää perinteisesti ulkokoristestuksessa koivuja ämpärissä. Helppoa ja näyttävää! Lisäksi juhlien kukkaloistossa ei ole ikinä säästelty. Juhlista löytyi runsaasti mm. valkoistaa hortensiaa. 

427

428

429

Violetit harakankellot toimivat loistavasti ruokapöytien koristelussa (427). Kesällä ei tarvitse ostaa helposti pilaantuvia leikkokukkia koristeeksi, sillä puutarhoiltakin löytyy runsaasti valikoimaa. Nämä ruukkukukat menevät hyvin jatkokäyttöön. Ulkokoristelun lisäksi myös eteisen koristelussa hyödynnettiin luonnonantimia ihanan herkät kielot olivat jo toukukuulla kukassa etelä-Suomessa (428). Pöytien somisteina käytettiin erilaisia kuvia vanhempieni yhteisen matkan varrelta. Vieraiden on mukava katsella kuvia esimerkiksi puheiden aikana.

430

431

432

Pääruokana oli meidän perheelle kotiruokana tuttu mureke. Pohjoisen herkkuja: rieskaa ja lohta ei tietänkään unohdettu. Jälkiruokana oli jäätelöä vohvelin ja erilaisten kastikkeiden kanssa. Tällaiset perinteiset herkut tuntuivat eksoottisilta: meillä on ollut tapana kokeilla eri juhlissa aina uusia ja "trendikkäitä" leivonnaisia. Ja tämä menu toimi myös lapsille :).

433

434

435

Valkoisten täytekakkujen lisäksi myös kahvilla oli meidän perinteisiä lapsuuden herkkuja. Herrasväen pikkuleivät "pötkön" muotoisina (433), suklaisia unelmatorttuja (434) sekä "hyrriä" (kierrepullia, 435). Makeat veivät kyllä kielen mennessään!

436, Virosta tuotu "valgeklaar" = omenalimukka on meidän juhlien perinteinen juoma.
 Pulloja oli silminkantamattomiin asti. Ettei vaan lopu kesken ;).

437

438

439

Ohjelma sisälsi runsaasti musiikkia. Ohjelma  oli rentoa ja naurua riitti. Kuvassa 437 perinteinen hääleikki hieman muunneltuna versiona vanhemmilleni. Meillä on tapana aina koota juhliin "vieraskirjapöytä", jossa on luettavaa ja katseltavaa. Omissa häissäni se sisälsi vieraskirjan lisäksi mm. kuvia ja mietteitä hääparista sekä toivepuun. Vanhempieni safiirihääpäivän kunniaksi pöytään oli koottu mm. nuorenparin vanhoja kirjeitä, äidin hääkengät sekä erilaisia muistoja lasten pikkulapsiajoista (439).

440, serkukset rannalla

Olipas ne kivat syntymäpäiväjuhlat. Ensi viikolla olisi tarkoituksena juhlia tyttäreni 1-vuotissynttäreitä. "Hieman" pienemmällä kaavalla vain.

 Hyvää juhannusta itse kullekin!

keittiö kesäkuntoon

Onpas ihanan rauhallinen viikonloppu takana! Siihen sisältyi muun muassa kahdet harvinaiset vieraat, sadepäivien kynttilöintiä, ulkoilua (miehen skeittikausi avattu!) ja hyvää ruokaa (okei, myös ihan vähän jalkapallon EM-kisoja). Sisustuksellisella rintamalla ei ole tapahtunut isoja muutoksia viime päivinä(terassin maalaus odottelee aurinkoisia kelejä). Olenkin päättänyt viettää antimaterialistista kesää ja sisustaa ainoastaan olemassa olevilla jutuilla. Sillä välillä minulla iskee aina kunnon "krääsäahdistus" -puuska. Puuskan kourissa mietin, että miksi ostelen lähes koko ajan jotain uutta kotiimme. Toisaalta laitan kyllän kiertoon vanhat, enkä hamstraa tavaroita, mutta silti omaatuntoa kolkuttelee välillä turha materialismi. Joskus mietin, että miksi en laittaisi kaikkea "ylimääräistä" (onkohan meillä sitä?) rahaa sisustelujen sijaan jollekin oikeasti tarvitsevalle. Silloin on aina pakko laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Onkin hyvä, että näitä puuskia tulee, niin tulee ajateltua muutakin kuin omia tarpeita. Olen kuitenkin sallinut "tuhlailun" itselleni, sillä sisutus on minulle erittäin antoisaa ja pakkohan kaikki ylimääräinen energia ja luovuus on johonkin käyttää! ;) Kesäfiiliksen innoittamana päivitin keittiöttä, ostamatta mitään uutta tavaraa.

419

Silmäni alkaa (luonnossa) pikkuhiljaa tottua kattokruunun romanttisiin muotoihin, mutta kuvissa se näyttää liian koukeroiselta. [Tästä tulikin muuten mieleeni, että oman asunnon kuvien katselulla on näppärää hakea sisustusfiilistä vanhempaankin kotiin. Arjessa silmä tottuu erinäisiin ei-niin-hyviin ratkaisuihin, mutta kuvien pohjalta voi syntyä loistavia ideoita. Itse myös tsekkaan aina reissusta tullessa kotimme sisutuksen tuoreella silmällä.] Tykkään ajatuksesta, että sisutuksessa on jotain yleistyylistä poikkeavaa kontrastia, ja kattokruunu tuokin keittiön juuri sitä ajatusta. Siispä tuo kynttelikkö saa nyt ainakin kesän lepäillä pöytämme yllä, syksyllä tarkastelen uudestaan tilannetta.

Olenkin aiemmin maininnut ajatelleeni ikkunavalaisimen hankkimista keittiön ikkunaan. Ja nyt kun olen tässä sisustusostolakossa (toki pakolliset ja ihan huippulöydyt on erikseen :D), oli ikkunavalaisin näperrettävä olemassa olevista materiaaleista. Keittiönpöydän vanha vaaleanpunainen valaisin siirtyi tytön huoneeseen, ja sieltä jäi ylimääräiseksi tuollainen perus hehkulamppuvalaisin, joka käy oikein hyvin ikkunavalaisimeksi. Tietysti tavallisen valaisimen asentaminen ikkunan eteen vaatii sen, että ikkunan lähellä on kattopistorasia, ja se meiltä löytyi. Lisäsin lampun johtoon Kärkkäiseltä ostamiani puuhelmiä. Eikös muistutakin aarikan reitti -valaisinta? Näimä puuhelmiä minulla on ollut jo aika kauan valaisimien johdoissa, mutta ne näyttävät silmääni raikkaalta tuossa ikkunassa, sillä ovat olleet aikaisemmin yläkerrassa. Hehkun muodolla voi kyllästymisen iskiessä päivittää helposti valaisimen ilmettä. Pallomainen hehku käy hyvin puupalloihin, mutta esimerkiksi timantin muotoisella hehkulla ilme olisi hyvin erilainen. Poistin pöydän yltä kattokruunun juuttinarusta helmet, sillä liika on aina liikaa, puuhelmissäkin.

420

Valaisimen vaihdon lisäksi päivitin hieman keittiön tasojen ilmettä. Laskut ja muut tärkeät paperit laitoin ikean snika -peltirasiaan, joka sointuu kivasti olohuoneen bestå -tason värin kanssa yhteen. Olen nyt selvästikin ihan hullaantunut tähän vihreään, joka muistuttaa tikkurilan poukama -sävyä. Entinen "paperilaatikko" oli kanneton pussukka ja tämä kannellinen näyttää huomattavasti siistimmältä. Hedelmäkoriksi kaivoin kaapin perukoilta arviolta 10 vuotta vanhan ikean psekin -tarjoilukulhon. Entinen kuparinen metallilankakori lähti kesävarastoon, sillä haluan nyt selkeitä ja raikkaita värejä keittiöön.

421

422

Lasissa (421) (kaikki pikkuruukut käytössä, enkä voi ostaa lakossani uutta) majailee sitruunamelissa. Ostan silloin tällöin eri yrttejä keittiöön ja ne kuolevat aina. Jospa tämä kesäisien juomien ja salaattien (käytän myös leivontakoristelussa) raikastaja kestäisi nyt vähän aikaa. Snika -peltirasiakompleksissa oli suuren rasian lisäksi kaksi pientä kannellista rasiaa. Toisen pikkuisista meni arkimausteille, eivät nimittäin ikinä eksy maustekaappin :D. Lisäksi keräilin vanhaan lääkepulloon hieman niittyleinikkejä - ja kesäfiilis on taattu! Nyt en aio koskea keittiöön vähän aikaan sisustuksellisessa mielessä, vaan on aika nauttia kesästä keittiön antimien kautta.

423

parasta prinsessalle

414

Pikkulasten ruokailu on yksi ykkösaiheista tuoreiden vanhempien keskusteluissa. Täysimetyksen puolestapuhujien lisäksi löytyy sokeritonta, suolatonta, viljatonta, vegaania & soijatonta ruokavaliota lapselleen noudattavia vanhempia. Loputon lista. Minä en ole ollut missään vaiheessa mielestäni vauhkoilija suuntaan tai toiseen vauvamme ruokavaliossa (kaikki on suhteellista; jonkun mielestä voin olla tarkka ;). Tunsin itseni ehkä hieman erilaiseksi äitien rintaruokintakeskusteluissa lapsemme pikkuvauva-aikana. En itse imettänyt lastamme, vaan hän on niin sanottu "korvikevauva". Yritin imettää, mutta se ei onnistunut, joten siirryin oikein hyvällä omallatunnolla korvikkeissin.

Oikeasti korvikkeet olivat tosi käteviä, sillä myös isä oli tasapuolinen syöttäjä ja oli helppo seurata kuinka paljon vauveli söi ja hyvinhän hän kasvoi. Olisin toki imettänyt olosuhteiden salliessa, mutta mielestäni on jokaisen perheen/äidin asia miten vauva syö. Koin saavani muilta tuoreilta äideiltä hyväksynnän korvikkeelleni, kunnes kerroin parin viikon imetysyrityksestä ja maidon pumppaamisesta ensimmäisinä viikkoina pikkuisellemme. Itse en olisi mitään vakuutteluja tarvinut, sillä tuon asian kanssa olin(mme) itse sinut ja onnellinen. Tuntui, että olisi pitänyt voivotella vielä enemmän imetyksen epäonnistumista, mutta se ei oikeasti harmittanut siinä vaiheessa. Ihokontaktia vauveli sai kaksin käsin ja uskoisin pullovauvamme kiintymyssuhteen olevan niin kohdillaan kuin se ikinä voikaan meidän perheessä olla! Nyt kun yksi täysi vuosi alkaa lapsella lähetymään, hän juo edelleen tuttelia, mutta siirtyminen tavallisiin maitotuotteisiin on edessä kesällä.

415

En itse ole nykyään tarkka omasta ruokavaliostani (paitsi kasvissyöjä), mutta haluan omista päätöksistä riippuvaiselle lapselle parasta!Hapanmaitotuotteita aloimme tarjoamaan lapsellemme kymmenen kuukauden iässä. Kuten mainitsin: en ole erityisen periaattelinen lapsemme ruokailussa (mieheni on tarkempi), mutta haluan välttää turhaa sokeria. Lapsemme saa syödä herkkuja esimerkiksi synttäreillä [päiväkodintätinä sydäntä kouraisi jos esimerkiksi synttäreitä juhliessa "herkuttomat lapset" eivät saaneet mitään hyvää (toki liputan terveellisten herkkujen puolesta, aina ei tarvitse tarjoilla sokeripommeja!)]. Mutta tavalliseen lapsemme arkiruokaan sokerin ei tarvitse kuulua.

Hapanmaitotuotteet päätimme aloittaa jogurtilla.Yllätyin, kuinka haastavaa sokerittomien maustettujen jogurttien hankkiminen tavallisesta kaupasta oli. Ehkä olisi kannattanut aloittaa piimällä. Pelkkää maustamatonta jogurttia en halua lapselle tarjota, enkä aina jaksa/pysty sekoittamaan hedelmäsosetta, marjoja tms. jogurtin joukkoon. Etsiskelin hyllyköt läpi, useista eri kaupoista, sokeritonta maustettua jogurttia. Ainoaksi löydöksi sattui Arlan luonto+ -jogurtit (415). Ne ovat maustettu hedelmän mehulla, joten hedelmäsokeria varmastikin on, muttei lisättyä. Maut voivat kuulostaa hieman erikoisilta porkkanoineen ja punajuurineen, mutta nämä ovat oikeasti hyvänmakuisia. Erityisen käytännöllistä ja edullista ei ole roudata näitä pikkujogurtteja kotiin. Lapsemme nauttii 1/4 purkillisen jogurttia aamupuuron kanssa. Yksi purkki säilyy avattuna (ainakin meidän käytössä) ainoastaan kahden aamupuuron verran, joten puoli purkkia menee "hukkaan". Toki loput voi itse syödä, mutta minä syön tavallisesti maustamatonta jogurttia höysteillä ja miehelle kelpaisi ihan tavallinenkin jogurtti. Toivonkin lisää sekä koko-, maku- & valmistajavalikoimaa sokeroimattomiin maustettuihin jogurtteihin (näihin "meidän kauppoihin").

416, "Jos vain tietäisit mitä rasian sisällä on.."

Vaikka vältän nykyään turhaa sokeria pikkuisen syömisissä, täytyy myöntää että vauvan ollessa reilu puolivuotias maistatin hänelle karkkia useamman kerran. Oli niin ihana antaa pikkuisen imeä silloin tällöin namia :P. Mutta nyt kun lapsi on alkanut jo ymmärtää eri ruokien eron, olemme jättäneet viralliset herkut kokonaan pois. Vanhempien karkkipäivinä hän saa rusinaa. Ja kuvissa vilkkuva vesimeloni on sekä äidin että lapsen ykkösherkku! Jo vajaa yksivuotias osaa kyllä vaatia itsellekin naposteltavaa vanhempien ruokailessa. Olimme eilen HopLop:issa; tyttö tykkäsi kovasti erilaisista härveleistä, mutta hauskin hetki oli ehdottomasti kahvihetki (erityisesti äidin pulla)! Sormiruokana annammekin mm. banaania, raejuustoa, leivänmuruja, maissinaksuja, herneitä sekä muita hedelmiä. Kelpaavat hyvin ja samalla tulee treenattua pinsettiotettakin.

417, Vesimelonilohkosta saa helposti myös jäätelön;
tee veitsellä viilto lohkon kuoreen ja työnnä puinen jäätelötikku sisään. 

Perus(pää)ruoat teemme lapsellemme itse. Rintaruokinnan ohella purkkiruoasta tuntuu olevan hyvin erisävyisiä keskusteluja. Itse en myöskään tässä asiassa osaa kovin tunteilla, mutta olemme ajautuneet tekemään pikkuisen ruoat pääsäntöisesti itse. Jotenkin sitä mielummin syöttää omatekemää. En ole kuitenkaan mikään purkkivastustaja. Kalaruoat ostammekin usein valmiina, sillä emme mieheni kanssa syö kovin usein rasvaisia kaloja. Pääruoka-aineina tavallisesti ovat porkkana, bataatti, kukka- ja parsakaali, herneet, maissi, kesäkurpitsa ja peruna. Lihana taas kana, possu sekä naudanliha. Neuvolasta suositelttin riistaa, mutta en ole alkanut kokkailemaan poroa tai lintua lapsellemme, sillä niitä emme itsekään syö. Onneksi pilti:llä ovat pohjoisen maut, joista löytyy mm. lohta sekä poronkäristystä.

Hedelmä- ja marjasoseet ostamme ihan valmiina. Marjoja antaisin omasta pakasteesta, mutta niitä ei enää ole. Viime kesänä vastasyntyneen kanssa ei tullut metsässä tai edes kauppojen marjatiskeillä rämmittyä. Tänä kesänä aion korjata tilanteen! Smoothieta on tullut hedelmistä joskus tehtyä, mutta pääasiassa olen tyytynyt kaupan käteviin hedelmämehuihin.

418

Ruokasepostuksien yhteydessä täytyy lienee mainita lounaan jälkeen nautittavat ksylitolipastillit. Tällä hetkellä meillä ovat käytössä kuvassa olevat Katti Matikaisen -pastillit. Hyvin menee yksi neljäsosa tai puolikas pikkusuuhun. Seuraavalla kerralla tulee kyllä ostettua Herra Hakkaraisia, sillä ne ovat jauhemaisia, joten niitä on helpompi puolittaa sekä tarvittaessa murskata. Pastillihetki on kyllä lapsellemme yksi parhaista päivässä. Koko kroppa alkaa täristä pastillipurkin ilmestyttyä näköpiiriin!

Täytyy loppuun mainita kiitollisuudestani sen suhteen, että meillä on ainakin vielä kaikki ruokailut yms. mennyt hyvin lapsen kanssa. Yritämme tehdä ruokailuista (ainakin kerran päivässä) yhteisiä positiivisia hetkiä, joissa koko perhe syö yhdessä. Myönnän, että välillä lipsuu tuo yhdessäsyöminen, mutta esimerkiksi läppäriä emme lapsen syödessä pöytään tuo. (Itsellä usein aamukahviseurana läppäri :S.) Lisäksi minusta on tärkeää, että myös lapsi saa kokeilla, maistaa ja haistaa eri ruokia. Meillä on mm. sotattu puurolla. Mikä onkaan ihanampi tunne lapsesta kuin esimerkiksi puristaa keitetty peruna nyrkillä sohjoksi? Siivous on lapsen kokemuksen arvoista. (Lapsemme toki haluaisi sotata ruoalla joka ikisellä ruokailuhetkellä, mutta tavallisesti annan hänelle vain lusikan omaan käteen ja pidän ruoan poissa hänen käden etäisyydeltä).

Rauhallisia ruokahetkiä!

Aurinkoa päivin öin

Olen viettänyt tänään erittäin harvinaisesti sunnuntaita yksin. Mies lähti pikkuihmisen kanssa juhliin keski-Suomeen, ja minä jäin parantelemaan vielä kotiin itseäni. Juhlien väliin jääminen harmittaa, mutta en halua ottaa takapakkia toipumisessa, sillä uskoisin olevani jo voiton puolella sen suhteen! Onneksi sain tänään vieraakseni auringon sekä (kokkaavan :) siskon. Meidän "terassilaajennus" on valmis, joten olipas mukava viettää aurinkoista päivää isolla terassilla puolikuntoisenakin.

409

Terassi kasvatti kokoaan miehen käsissä noin 60%. Postailen myöhemmin uudesta terassista erikseen, kunhan saan maalattua sen. Aion uhmata painekyllästetyn puun maalausohjeita ja maalata terassin kertaalleen jo tänä kesänä. Uuden ja vanhan terassin väriero on suuri ja häiritsee kovasti silmääni. Annetaan kuitenkin puiden pari hellepäivää kuivahtaa ennen käsittelyä. Olen valmis maalamaan ehkäpä läikikkään terassin uudelleen ensi kesänä, mikäli vielä asumme tässä (nyt ei miestä naurata O_o). Vaikka terassi ei ole vielä valmis, pieniä sisustuksellisia muutoksia olen sinne jo tehnyt.

410

Rakensin itselleni (toki lainaan muillekin ;) auringonotto/löhöilynurkan terassille. Vanha aurinkotuoli ei ole ulkonäöltään kaikkein kaunein, mutta aivan paras oleilla. Tähän nurkkaan paistaa kivasti ilta-aurinko, joten äidin kahvihetki auringossa hellepäivinä miehen kotiutuessa töistä taattu (lapsen kans ei erityisesti auringossa löhöillä :P).

411

Vanha villainen "piknikhuopa" löysi paikkansa terassilta, ja siihen on kiva käpertyä iltasella tai tuulisena päivänä. Illalla viihtymisestä huolehtivat myös seinälle ripustamani aurinkokennovalaisimet (clas ohlsonilta, 409). Ompa ihanaa & ekologista saada aurinkoenergian valoa iltaisinkin! Vaikka nuo aurinkokennomötikät eivät kaikkein kauneimpia ole (oltava kohtisuoraan aurinkoa kohden), ovat hehkujen muodot  mieleeni. 

412

Auringon laskiessa viihtyvyyttä lisää myös lasinen lyhty juuttinarulla. Nyt tuli melkein ikävä hämäriä syysiltoja (eletään tämä kesä kuitenkin ensin).

413

Toivotaan terassikelejä lupaavan sunnuntain jälkeen lisää ensi viikolle!

Kruunattu keittiö

Ihanasti alkanut kesä on tarjonnut myös sadetta ja tuulta viime päivinä. Mikä sopisikaan paremmin myrskyisään säähän kuin kynttilät? Niitä on tullut pitkästä aikaa polteltua ihan urakalla. Sadepäivät eivät ole minua muutenkaan haitanneet, sillä olen viettänyt jo lähes viikon sängynpohjalla minun olisi täytynyt jo viettää viikko sängynpohjalla potemassa flunssaa, joka ei tunnu menevän millään ohi. Sairaspäivien piristykseksi tein sisustuksellisen muutoksen keittiöömme.

403

Olen jo pitkään suunnitellut ostavani ruokapöytämme ylle jonkinlaisen kattokruunun. Olen etsinyt sellaista yksilöä, jossa on sekä aidot kynttilät että hehkut. Kuitenkaan tuollaisia ei ole kävellyt vastaan. Joten kun toissa viikolla piipahdin pitkästä aikaa taas kirpparilla, silmiini osunut kattokruunu 4 €:lla lähti mukaani. Ajattelin ainakin kokeilla pelkkää luonnontuli -mahdollisuutta keittiön pöydän yllä. Sillä meillä on olohuone-keittiö-akselilla runsaasti erilaisia valonlähteitä, joten uskon pärjäävämme pelkillä kynttilöillä. Kirpparilta löytynyt kruunu on kyllä hieman liian romanttinen makuuni, mutta päätin kokeilla. Valaisimen alkuperäinen väri oli vihreä-kultainen (404, olisi toiminut loistavasti modernissa valaisimessa), joka teki siitä entistä romanttisemman.

404

Pohdin pitkään "lampun" uutta väriä. Valkoinen olisi ollut tylsä eikä olisi erottunut tarpeeksi muusta sisustuksesta. Pelkäsin, että olisiko musta kruunu liian hallitseva kyseiseen tilaan. "Värillistä" en halunnut, sillä kruunun ollessa neutraalin värinen, kynttilöiden väreillä voi hyvin muuttaa ilmettä. Päädyin sitten maalamaan kruunun mattamustaksi, mikä modersinoi ja ryhdisti sen ilmettä (405). Mielestäni väri ei ole liian hallitseva, vaan tuo kivasti kontrastia vaaleaan sisustukseen. Ripustin valaisimen juuttinaruilla, joihon pujottelin tyttären hajonneesta korusta pelastamiani luonnonsävyisiä puuhelmiä. Ketju pehmentää kivasti valaisimen ilmettä (406).

405

406

Jos olen ihan rehellinen, en oikein tiedä pidänkö valaisimesta vai en meidän keittiössämme. Aidoista kynttilöistä tykkään kyllä, sekä valaisimen tuomasta kontrastista. Mutta en ole ihan varma, että onko lampun koukerot liian koristeellisia makuuni. Suunnitelinkin, että voinnin kohotessa voisin sahailla rautasahalla koukeroita hieman yksinkertaisemmiksi. Ja jos tämä kynttiläkruunu jää paikailleen, hankin syksyn tullessa keittiön ikkunaan jonkun kauniin ikkunavalaisimen, jonka voi nopeasti sytyttää. Katsotaan mitä kruunulle tapahtuu, mutta ainakaan entinen Metsolan vaalenpunainen kehikkolamppu ei tule enää tuota paikkaa valaisemaan.

407

408, Arkinen kattaus pinaattikeitolle.
 Pöydän yllä roikkuva metallikruunu lisää kovasti yksinkertaiseen kattaukseen ilmettä!

Leppoista loppuviikoa (toivotaan hyvää säätä & vointia)!

Kiikkaa kaakkaa...

Viime päivinä meillä ollaan oltu pääasiassa ulkona, Terassilaajennus on hyvässä vauhdissa. Kesällä pihalla tulee vietettyä runsaasti aikaa, joten sisäsisustus jää vähän rappiolle (ehkä ihan hyvä;). Ja mikäs kuuluukaan paremmin kesäpihalle kuin keinu/kiikku? Keinu on mielestäni paras yksinkertaisena ja perinteisenä puisena versiona; ja myös helppo toteuttaa. Meidän pikkuinen ei vielä pysy "isojen" keinussa, joten olen tyytynyt haaveilemaan. Sekä viime että tällä viikolla olen käynyt ihastelemassa Granit:issa  kuvien 398 ja 399 ihania keinuja.   Eikä hintakaan ole paha! Minun pitää kuitenkin vielä muutama vuosi odottaa ennen kuin voin kuvan tyylisiä meille hankkia.

398, kuva lainattu:
https://www.granit.com/product.html/trapets/gunga-53cm?category_id=210

399, kuva lainattu:
https://www.granit.com/product.html/gunga-rund-d30cm

400, pikkuinen pääsi kyläreissulla "hämähäkkikeinuun"

Rivitaloasumisen ehdoton plussa on valmiiksi pihalla oleva leikkipuisto. Mutta vaikka sisäpihallamme on vauvakeinu, halusin pikkuiselle oman keinun takaterassillekin. Sen verran innostunut keinuilusta meidän pikku-ihminen on! Haavekuvissani hän keinuu tuossa ja äiti saa ottaa vapaasti aurinkoa! 8) Suomalaiselta plastolta löytyy perushyvä muovinen ja turvallinen vauvakeinu. Värillisien keinujen lisäksi valikoimaan on ilmestynyt mustia ja valkoisia. Jes! Prismasta meille kotitutui valkoinen (401, 402). On muuten ihan tyylikäs muovinen ylistys suomalaiselle muotoilulle (siis oikeasti:D)!

401

402

Keinuttavaa sunnuntai-iltaa!

one more time HÄÄT

Nyt voidaan kai sanoa virallisesti että on kesä, kun vietetään jo kesäkuuta. Kesän tulo yllättää joka vuosi! :) Kyseinen vuodenaika on juhlien kulta-aikaa joten ajattelinpa kirjoittaa postauksen juhlavinkeistäni. Suunnitttelin kolmiosaisen postaussarjan, jonka aloitan häävinkeillä. Me vietimme häitämme kaksi vuotta sitten kesällä. En suunnitellut omalla mittapuulla hirveän tarkasti hääjuttuja, mutta olin ihan liekeissä niistä vähäisistä suunnitelmista. Miestä nauratti kun jo talvella värkkäilin keskellä yötä  rusetteja karkkipurkkeihin. Häidemme päävärinä oli valkoinen, joka on kaunis, tyylikäs ja juhlava väri. Nyt kuitenkin maku on muuttunut, ja veikkaisinpa että valitsisin enemmän väriä (ehkä vihreää), mutta valkoinen oli meille kesällä 2014 täydellinen väri.

Meillä on iso suku, joten isompia juhlia on kesäisin ehkä keskimäärin viidet. Siis häitä ristiäisiä, rippijuhlia, pyöreitä synttärijuhlia yms. ("Tavallisia" synttäreitä jos ei lasketa.) Itse olen juhlaihminen; tykkään kovasti juhlista ja erityisesti niiden laittamisesta, mutta juhlakaluna olosta en erityisesti nauti. Häitä on kiva suunnitella, varsinkin muiden; kun vastuu koko paletista ei ole itsellä. Vaan voi vähän mielensä mukaan häärätä. Meillä on muuten nyt kesä, ettei ole yhtiäkään häitä, ellei mitään yllätyksiä tule ;). Ensimmäisenä "yhteisenä" kesänä meillä taisi olla miehen kanssa yhteensä kuudet häät (sinä kesänä ei ollut omat häät). Veikkaanpa ettei tuollaisia kesiä enää tule sillä oikeastaan lähes kaikki seurustelevat kaverit ovat jo naimisissa. Ehkä pitää alkaa viettämään vihkivalojen uusimisjuhlia!

363

Näissä kuvissa näkyy poikkeuksellisesti kasvot, sillä tuntuu että kuvien fiilis olisi täysin poistunut jos oisin sutannut kasvot kokonaan. Voin kertoa, että sain anella mieheltä lupaa kuvien julkaisemiseen. Joissain kuvissa näkyviltä vierailta olen pyrkinyt peittämään kasvot tunnistamattomaksi, mutta jos joku kuva häiritsee, jossa näet itsesi, ilmoita minulle niin poistan! Häiden tunnelma olisi välittynyt paremmin jos vieraatkin olisivat näkyneet kunnolla kuvissa, mutta en jaksa alkaa kinuamaan lupia ja veikkaanpa ettei sitä tulisi kaikilta (osa niin kriittisiä omia kuvia kohtaan :).

Listasin ensin asioita, joihon kannattaa mielestäni panostaa häissä. Lopussa taasen on juttuja, jotka ovat tärkeitä häiden onnistumisen kannalta, mutta niiden takia ei tarvitse mielestäni ihan koko sydäntänsä ja lompakkoansa uhrata.

Fiilis on mielestäni juhlissa kuin juhlissa tärkeintä. Fiilis muodostuu monista eri asioista. Itsellä se muodostui hääpaikan, puvun, ohjelman ja vieraiden mukaan.Itse suosin rentoja juhlia (tyylikyyttä unohtamatta), mutta jos haluaa itselle viralliset ja arvokkaat juhlat kannattaa valita paikka sen mukaan. Olen kuullut joskus, että tärkeintä häissä on vieraiden viihtyvyys.  Toki jos vieraat viihtyvät, yleensä tunnelmasta tulee mukavampi. Mutta tärkeintä ei ole vieraat, vaan hääpari, joka päättää omista häistä.

364

Hääpaikka. Me valitsimme hääpaikaksi vanhan navetan, joka oli remontoitu juhlatilaksi. Paikka oli huomattavasti rennompi kuin esimerkiksi moderni seurakuntatalo, -koti tms. Ulkotiloissa oli mahdollisuus muun muassa kurkata vanhaan museoon, katsella kotieläimia ja heittää tikkaa. Ulkohäät olisivat kivat, mutta huonoon säähän kannattaa aina varautua, joten mahdollisuus sisätiloissa oloon on mielestäni ehdoton.

365

366

Kuvaaja. Hyvään kuvaajaan kannattaa mielestäni ehdottomasti panostaa. On tärkeää, että hääfiiliksen voi kokea jälkikäteen kuvien kautta uudelleen. Meillä oli huippuhyvä ja tuttu kuvaaja. Kävimme ennen kirkkoa sekä juhlien jälkeen ottamassa potretteja ulkona, ja kuvaustilanteet olivat rentoja, sillä kuvaajakin oli. Mielestäni studiokuvat ovat turhia; en haua meistä kuvia, jossa pönötämme studiossa tekometsän edessä (enkä halua myöskään maksaa niistä paljoa).

367

368

Sormukset. Halusin kolme valkokultaista timanttisormusta ja sain ne. Vaatimaton mies tyytyi pelkkään valkokultaiseen rinkulaan (jos totta puhutaan, ei miehelle valmisvalikoima tarjoa kuin muutamia malleja). Sormuksiin panostaminen ei ole haitannut lainkaan, sillä ne tulevat olemaan toivottavasti koko elämän vasemmassa nimettömässä (mikäli mahtuvat :D). En kuitenkaan halunnut liian massiivisia sormuksia, sillä tykkään siroudesta ja sirot sormukset ovat ihanan huomaamattomat kädessä.

Miehen puku. Halusin miehelle laadukkaan Tiger Of Swedenin juhlapuvun, joka kestää aikaa. En missään nimessä näe järkeä siinä, että miehelle ostetaan (vuokraus lähes yhtä kallista) monen sadan euron pigviinipuku (alias frakki), jota käytetään van häissä. Paitsi siinä tapauksessa jos sellaisen haluaa juurikin. Miehini puku oli siis ihan tavallinen slim fit -mallinen puku.

Ruoka. Me olemme miehen kanssa makeanhiiriä suolaisen ruoan fanittamisen sijaan. Meillä syötiin juhlan alussa lämmin ruoka, joka oli aika yksinkertainen (menu kuvassa 369). Tähän olisi voinut makean sijasta panostaa enemmän. Itse kasvissyöjänä en ole lihan ystävä, mutta esimerkiksi erilaisia salaatteja ja cocktaileja olisi voinut olla runsaammin. Olimme muuten samana kesänä kuin vietimme omia häitä, häissä, jossa oli maailman parhaat ruoat. Morsian oli ravintola-alan ammattilainen, ja itse suunnitellut ja osittain toteuttanut menun. Nyt nousi vesi kielelle :P

369

370

Muistilistat. Minulla oli ehkä kymmenen eri listaa tallennettuna wordissa, joihon listasin kaikki asiat jo etukäteen, ettei mikään varmasti unohdu. Listat oli toimivia. Ainoita mokia sattui pitopalvelun puolelta, ja jälkikäteen ajattelin, että olisi pitänyt itse kirjoittaa myös heidän muistilistat. Virheet olivat hyvin peniä, mutta ärsytti, kun olin niistä monta kertaa kuitenkin maininnut. Esimerkiksi juusto unohtui juhlapöydästä ruoalla kokonaan (viimeisenä olleelle hääparille kiikutettiin kun huomatettiin, mutta vieraat jäivät ilman). Toinen pikkujuttu oli esimerkiksi se, että sanoin monta kertaa ennen juhlaa, etten halua hääkakun päälle muovista avioparia pönöttämään. No siinähän se seisoi kun menimme leikkammaan kakkua. Onneksi sen sai pois kuviin, toki kakkuun jäi jälki. Samantyylisiä pikkujuttuja oli useampia. Olivatpa muuten säälittävän pieniä mokia kokonaisuuden kannalta näin kirjoitettuina, noita ei kannata enää muistella!

Ohjelma. Ammattitaitoisiin musisoijiin kannattaa panostaa (tämä puoli toteutui hyvin juhlassamme), sillä sillon ei tarvitse jännittää esiintyjän puolesta. Mielestäni muut ohjelmat saavat olla rentoja ja kepeitä, mutta tyylikkäitä. Ohjelmaa ei saa olla liikaa (tietysti suhteellista), etteivät vieraat pitkästy. Sama juttu taukojen kanssa. Ruoka- ja kahvitaukojen lisäksi ulkoilutaukoja tulee olla, mutta ne eivät saa olla liian pitkiä. 

371

Kirkkomusiikki. Kirkkomusiikki on ensimmäinen fiilis häistä ja myös siihen kannattaa panostaa. Meillä oli huilisti ensimmäisessä marssissa, ja mielestäni musiikki oli juhlava aloitus.

Lapset. Kaikki eivät halua lapsia juhliin, mutta minusta lapset kruunaavat juhlan. Meidän juhliin kutsuttiin suvusta oikeastaan vaan kummilapset (ihan tilanpuutteen vuoksi). Kavereilla taas ei erityisen isoja perheitä ole, joten he saivat ottaa lapset mukaan. Itse nautin erityisesti lasten esityksistä; ne ovat aitoja ja niin viattomia.

Lahjalista. Mainitsimme jo kutsun yhteydessä verkossa olevan lahjalistan osoitteen. Minusta se tuntui jotenkin vähän nololta, joten pyrin muotoilemaan asian mahdollisimman sievästi. Tyylin "Jos haluatte muistaa meitä lahjalla....Tärkeintä on kuitenkin että olemme teidän ajatuksissanne.." Mutta oikeasti lahjalista on tosi kätevä, sillä kyllähän vieraat yleensä jotain haluavat ostaa, ja näin ei tule turhaa tavaraa. Tärkeää on, että lahjalistalla on myös edullisia juttuja, joita voi ostaa yksin häihin tuleva. Meille tuli muutama lahja listan ulkopulolta (toki ymmärrettävää, että vanhemmat ihmiset eivät välttämättä verkkoon eksy), ja sallittua sekin. Itse asiassa ne (mm. kastehelmi -sarjaa, lihaveitsiä, tarjottimia, kakkulapio) ovat kyllä olleet kovassa käytössä.

Kiitoskortit etukäteen. Me otimme kiitoskuvat etukäteen. Halusin taiteellisen kuvan käsistämme, jossa vihkisormus näkyy. Tämä kuva oli helppo ottaa etukäteen, kun ei tarvinut kampauksia yms. Jälkikäteen postista tuleva kiitoskortti on kyllä kiva muisto, mutta jo häissä saatavat kortit säästävät aikaa, vaivaa ja rahaa. Meidän kuvat liimattiin taitetuille korttipohjille, ja näin niistä saatiin kiva lisä ja näyttävyyttä koristeluun.

372

Ohjelmat valmiina. Tulostimme ja näpersimme itse muun muassa kutsukortit, kiitoskortit ja menut. Päätin, että kirkko- ja hääohjelmat painatamme valmiiksi. Oulussa Multiprintistä sai kopiot edullisesti. Ohjelma hioitui ja varmistui valmiiksi loppuvaiheessa, eikä silloin enää kiinnostanut alkaa ite niitä tulostamaan.

Kutsu. Mielestäni kutsu on kiitoskorttia tärkeämpi. Kutsun ulkoasun ja tekstin muotoilun perusteella kerrotaan vieraille jo paljon tulevien häiden hengestä. Me askartelimme hintalapputyylisen kutsun, jossa oli muun muassa kolme pikkukuvaa meistä.

Ilmapallot kirkon portailla. Ei mikään pakollinen juttu, mutta meidän häissä tärkeä. Riisiä saa harvassa paikassa enää heittää, ja itse olen vähän kyllästynyt saippuakupliin, joten halusin jotain uutta. Ilmapallojen päästämisessä ei ollut onneksi kirkonkaan puolelta ongelmaa (vähän hirvittää kenen pihalle raadot ovat laskeutuneet :D). Ilmapallojen taivaalle lennättämisestä tuli kiva ja symbolinen ohjelmanumero. Pallojen kanssa olisi saanut myös kivoja potrettikuvia, mutta meidän ilmapallojen toimitus viivästyi, joten emme ehtineet niitä ottaa.

373

374

Kauneusrutiinit. Ennen häitä kannattaa mielestäni panostaa hemmotteluun (varsinkin jos ei sitä muulloin tee). Minä kävin muun muassa hampaiden valkaisussa ja manikyyrissä. Myös sulhasen kauneudenhoitoon kannattaa kiinnittää huomioita. Itse ehostan vain kevyesti, mutta voisin kuvitella että meikkaaville kunnon meikki on myös todella tärkeä toimenpide itsevarmuuden takaamiseksi. Meillä oli myös tosi hyvät kampaajat, ja hiuksiin oltiin tyytyväisiä (Welhottaret Oulussa).

Pidä kiinni omista jutuista. Jos sinulla on jotain tiettyjä juttuja, joista olet esimerkiksi aina haaveillut tai haluaisit ehdottomasti häihin, niistä kannattaa pitää kiinni, muuten jää harmittamaan. Minun ehdoton ykkösjuttu häihin oli karkkipöytä. Tuo Jenkeistä Suomeen rantaunut tapa ei ollut vielä kovin yleinen pari vuotta sitten. Nyt jonkinlainen karkki/herkkubuffet taitaa olla lähes kaikilla. Itse tilasin makeiset tukusta kotiovelle (Urjalan makeitukusta). Teemaan sopivia karkkeja oli valkoiset ja vaaleanruskeat (liitulakuja, valkoisia vaahtiksia, valkosuklaarusinoita, valkoisia toffeepalloja, toffeeneliöitä, kinuskiufoja). Meillä oli myös tikkariteline, jonka spreijasin valkoiseksi. Yritin etsiä valkoisia tikkareita tosi monesta paikasta, mutten löytänyt, joten tyydyin keltaisiin muumitikkareihin. Muumikuori toki otettiin pois ja päällystettiin sellofaanilla.

375

376

Hääalbumi-vieraskirja-kombo. Mielestäni pelkkä vieraskirja nimineen on vähän turha, sillä meillä ei tule käytettyä sitä missään muualla kuin häissä. Ostinkin paperisivuisen albumin vieraskirjaksi, johon liitin myöhemmin hääkuvat. Näin nimet eivät mene hukkaan. Askartelin albumiin myös hieman tietoja meistä, ja vieraat niitä halutessaan lukivat.

377

Ja lopuksi vinkki morsiammille. Panosta sulhaseen. Tärkeintä on toinen. Oma mies oli ainakin hääpäivänä maailman mukavin, ihanin ja komein. Veikkaanpa, että kaikki morsiamet yhtyvät noihin sanoihin [ei siis minun mieheni ihanuuteen, vaan oman ;)].

Ja seuraavaksi vinkkejä asioista, joilla on myös merkitystä fiilikseen ja juhlien onnistumiseen. Mutta näihin asioihin ei tarvitse oman kokemuksen mukaan panostaa ihan koko elämäänsä.

Kirkkokoristelu. Kirkot ovat juhlavia ilman suurenmoista koristelua. En nyt muista, laitoimmeko itse kukkia tms. kirkkoon. Alttarilla oli jo valmiiksi kukkia, joten veikkaanpa että emme. Kirkko kyllä itsessään vaikuttaa hääfilikseen. Halusimme aivoitua Kempeleen todella vanhassa puukirkossa, joka sopi hyvin juhlatilana toimineen navetan kanssa yhteen. Ensifiilis häiden tunnelmasta syntyy kirkossa. Ja jo etukäteisfiilis. Moni sisaruksistani on mennyt naimisiin juhlavassa tuomiokirkossa. Itse en halunnut niin isoon tilaan: olisi ollut aikalainen kontrasti hypätä tuomiokirkosta vanhaan navettaan.

378

Häämekko. Häämekkoa käyetään vain yhtenä päivänä (yleensä), joten siihen en itse satsannut ihan kauheasti (esimerkiksi sormuksiin verrattuna). Täytyy kyllä myöntää, että hankin kaksi mekkoa. Häissä käyttämäni mekon tilasin DressFirst:stä. Aluksi se vaikutti hyvältä. Mutta järkytyin etukäteen otetuissa kiitoskuvista mekon sopimattomuudesta minulle. Osassa kuvissa näkyivät myös kasvot, ja pää näytti todella kapealta kuohkean mekon, joka korosti lantiota, rinnalla. Päädyin sitten hädissään kokeilemaan kaverini omaa ja siskon mekkoa. Ne eivät olleet hyviä, joten ostin kaverin kaverin siskon yksinkertaisen mekon mekon (joka nykyään kaverini), menipä monimutkaiseksi. :D Lopulta päädyin kuitenkin alkuperäiseen mekkoon, sillä siinä oli mukavampi olla. Noihin mekkoihin ei todellakaan palanut suhteessa erityisen paljon rahaa. Toki mekon pitää olla mieluinen ja erityisesti mukavuus on tärkeää.

379

Makeat leivonnaiset. Makeiden leivosten ystävänä päätimme panostaa niihin enemmän ruoan sijasta (pääruoka tuli pitopalvelusta).Makeita leivonnaisia meni tosi vähän, eikä niitä olisi tarvinut olla niin montaa lajia. Syynä tuohon vähäiseen menekkiin oli varmasti karkkipöytä, josta vieraat pystyivät hakemaan karkkia koko juhlan ajan. Toisaalta ihan parasta juhlissa on se herkkujen jälkikäteen mutustelu, ja nyt niitä jäi kunnolla. Kotoa olen oppinut tavan, että juhlissa pitää aina olla liikaa tarjottava, ettei vaan vahingossakaan lopu kesken :). Makeiden leivonnaisien tekemisen jaoin sukulaisille, ja tein vain murto-osan itse. Hääkkku aiheuttaa leipojissa suurinta stressiä, joten tilasimme Antellilta raparperihyvekakkuja. Erittäin viisas päätös, sillä kahvipöydän kruunua ei tarvinut stressata, ja maku oli taattu.

380

381

382

Askartelu. Liiallista stressiä pipertämisestä ei kannata ottaa. Koristeita saa valmiinakin. Itse kyllä nautin askartelusta. Värkkäsin juhliin yhdessä kaason kanssa mm. pilttipurkkeista tuikkukupit, toivepuun, kansion meistä, karkkipöydän koristelun ja nimikoitua tulitikkuaskeja vieraslahjaksi. Karkkikupit teimme kakkualuspapereista, ja ne olisi kyllä voinut ostaa valmiinakin. Mutta toisaalta nautin kyllä askartelusta, sillä tein ne ajoissa. Juhlatilaan riitti kukkien ja eri paikkoihin ripoteltujen tuikkukuppien lisäksi koristelut muutama valkoinen pom pom (ikeasta). Tyyliin sopivat romanttiset lyhdyt olivat jo valmiiksi juhlatilassa (384).

383

384

385

386

Kukat.Tilasimme kaikki kukat kukkakapuasta. Pallomainen kimppu ei ollut ihan mieleinen, sillä tilasin nimenomaan rentoa "kedolta poimitun" näköistä kimppua. Toisaalta hortensiasta, jota halusin kimppuun pääkukaksi, tulee väkisinkin vähän pallomainen. Hortensian lisäksi kimpussa oli krysanteemia ja neilikkaa. (Olisin halunnut pionia, leinikkiä tms., mutta elokuussa kukkakauppojen tarjonta on hyvin erilainen kuin esimerkiksi kesäkuussa). Pöydillä olleet hortensiat tilattiin myös kukkakaupasta. Tarjoilu yms. -pöytiin teimme itse rennot asetelmat sienen avulla hortensioista. Jos asettelee kukat itse esille, kannattaa etsiä kukkakauppa, jossa tilattaviin kukkiin ei tule valmiiksi sidontamaksua! Luonnonkukat olisi ollut ihanat pöydissä, mutta olisivat aiheuttaneet  liikaa stressiä viime tunneille enne juhlaa.

Häämatka. Häämatkamme Sisiliaan oli upea ja tapahtumarikas. Päätimme, että matkalla ei mietitä rahankäyttöä eikä pihistella lainkaan. Jälkikäteen ajateltuna häämatkaan ei olisi tarvinut panostaa hirveästi. Vietimme 10 yötä häiden jälkeen putkeen erilaisissa hotelleissa (4 yötä Suomessa). Ja voin kertoa että kuolaamiini hotelliaamiaisiin ehti jo vähän kyllästyä. Häämatka oli huippu ja tarpeellinen, mutta jos olisimme tehneet esimerkiksi puoli matkaa (rahallisesti) tuosta myöhemmin, olisimme nauttineet siitä enemmän Nimittäin häiden jälkeen on ilman ylellysyyksiäkin onnen huuruissa. Ihan parasta oli tulla reissun jälkeen yhteiseen kotiin; opetella elämään avioparina ja aukoa häälahjoja.

Perhekuvat. Kuten monesta muustakin asiasta tästä voi olla motaa mieltä, mutta itse en pidä tarpeellisena panostaa näihin hirveästi. En viitsisi esimerkiksi pyytää perheitä ennen kirkkoa kuvattaksi, sillä ainakin minulla juhliin tulee muutenkin aina kiire! Meidän isolla perheellä on toki yhteisiä juhlia ja kuvia usein. Otimme perhekuvat vain kirkon portailla kirkon jälkeen nopeasti; näin kaikki vieraatkin näkivät, ketä kuuluu avioparin perheisiin.

Hääauto.Hääautona meillä oli ihana valkoinen kuplavolkkari. Miehelle hääautolla ei ollut erityisesti väliä (ONNEKSI ei ole automiehiä:). Oma kriteerini oli, että haluan vanhanaikasen auton uuden sijaan. Ensimmäisenä juhlapaikasta hääautoksi luvattu tooosi vanha mersu peruuntui, ja aiheutti harmaita hiuksia. Onneksi löytyi tutun kautta tuo ihana volkkari. Hääauto ei ollut meille tärkein juttu, vaan ilman erityistä hääautoakin olisi voinut olla. Toki tuo kupla oli ihana :).

387

388

Siinäpä jotain mietteitä häistä. Häitä voi olla todella erilaisia, ja havainnot tein keskisuurten (reilu 100 vierasta) ja juhlavien häiden perusteella. Häät voivat olla myös erityisen intiimit,melkeinpä vain kahden vieraan lupaus rakkaudesta toisilleen. Tai jotain ihan muuta. Silloin pätee tietysti ihan eri säännöt ja vinkit suunnittelussa!

//Kuvat: Juha Lyytikäinen

 Mukavaa loppuviikkoa (monille viimeinen koulu- tai työviikko)!